RAVINTEIDEN KIERRÄTYS

Arvokkaat ravinteet valuvat hukkaan

Fosfori ja typpi ovat elämälle välttämättömiä ravinteita. Vesistöissä, kuten Itämeressä, niiden liian suurista määristä on kuitenkin haittaa, sillä ne aiheuttavat rehevöitymistä ja happikatoa. Kesäisin leväkukinnot kiusaavat uimareita ja veneilijöitä.  

Tällä hetkellä vain pieni osa ruoantuotannossa käytettävistä ravinteista päätyy kasvien käyttöön ja siten tuottamaan ruokaa lautasellemme. Arvokkaita ravinteita hukataan koko ruokaketjun matkalla alkutuotannosta jalostuksen kautta ruokapöytiin.  

Hyödynnettäviä ravinteita saamme eläinten lannasta, jätevesistä, elintarviketeollisuuden sivuvirroista ja kotitalouksien biojätteestä.  

Taloudellisesti fiksua toimintaa

Ravinteiden kierrätyksellä tarkoitetaan sitä, että ne tuodaan turvallisella tavalla takaisin alkutuotantoon. Tällä pyritään siihen, että ravinteet pysyvät poissa vesistöistä ja ne saadaan hyötykäyttöön, esimerkiksi pelloille mahdollistamaan kasvien kasvua.  

Ravinteiden kierrätys on olennainen osa resurssiviisasta, tuottavaa ruuantuotantoa. Mutta miksi ravinteiden kierrätys ei ole normi, jos se kerran on niin fiksua? Taloudelliset ja poliittiset rakenteet ovat luoneet tilanteen, jossa jatkuva mineraalilannoitteiden käyttö on kannattavaa.  

Nykyisen toimintatavan ja järjestelmän todellisiin kustannuksiin on havahduttu, mutta järjestelmän muuttaminen vaatii vielä työtä. Ongelmaa ratkaisemaan kehitetään jatkuvasti uusia teknologioita. 

Luonto hyötyy, kun ravinteet pysyvät kierrossa

Niin Itämeri, ilmasto kuin luonnon monimuotoisuus maalla ja merellä hyötyvät, kun ravinteet pidetään kierrossa maalla. Itämeri välttyy ylimääräiseltä ravinnetaakalta ja ilmasto hyötyy, kun vähennetään typpilannoitteiden käyttöä.  

Typpilannoitteiden tuotanto on riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Niitä levitettäessä pelloille haihtuu typpeä myös ilmakehään, mikä lisää ilmaston lämpenemistä ja huonontaa ilmanlaatua.  

Fosforin louhinta kuormittaa myös ympäristöä monin tavoin ja tuo mukanaan sosiaalisia ja geopoliittisia riskejä. Kaivannaisfosfori on ehtyvä luonnonvara, ja se alkaa loppua maailmasta. Samanaikaisesti vain alle neljännes kaivannaisfosforista onnistutaan hyödyntämään ruuantuotannossa.   

Kun teollisten lannoitteiden sijaan pellolla käytetään orgaanista ainesta sisältäviä kierrätyslannoitteita osana monihyötyistä uudistavaa viljelyä, maaperän kunto paranee. Maaperän parempi kunto ehkäisee ravinnevalumia ja vähentää ulkoisten lannoitteiden tarvetta.

Kierrätysravinteet huoltovarmuuden turvaajina

Ravinteiden kestävä käyttö ja kierrätys on tärkeää myös huoltovarmuuden näkökulmasta, sillä iso osa Suomessa käytettävistä typpilannoitteista on tuotu itärajan takaa. 

Koko Euroopassa ei juurikaan tarvittaisi fossiilista mineraalifosforia ja typpeäkin pieni osa nykyisestä, jos ravinteet saataisiin kiertoon.  

Ravinteiden kierrätys luo työpaikkoja

Ravinteiden kierrätys on välttämätöntä, koska hyvinvoiva luonto on ihmisen hyvinvoinnin ja taloudellisen toiminnan perusta. Tämän lisäksi ravinteiden kierrätys tuottaa myös suoraa taloudellista hyötyä. Mineraalilannoitteiden hintojen noustessa ja saatavuuden heikentyessä ravinteiden kierrätystä on syytä kehittää. 

Ravinteiden kierrätyksen yleistyminen poikii myös uusia innovaatioita, liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja maakuntiin. Sen avulla voidaan parantaa koko arvoketjun taloudellista kannattavuutta, esimerkkinä biokaasuntuotantoon liitetty kierrätysravinteiden ja liikennepolttoaineiden jalostus.

Uusille teknologioille ja ratkaisuille on lisäksi kysyntää maailmalla.