Lyhytaikainen hiilensidonta maataloudessa voidaan muuttaa pysyvää päästövähennystä vastaavaksi korvauskertoimen avulla

Artikkelin otsikko: Offset ratios and temporary contract designs for climate integrity in carbon farming

Tekijät: Lötjönen Sanna, Kulovesi Kati, Lång Kristiina, Ollikainen Markku

Julkaisu: Carbon Management

Vuosi: 2024

Maatalouden lyhytaikainen hiilensidonta vastaamaan pysyvää päästövähennystä

Maatalouden hiiliviljelytoimenpiteiden tuottama hiilensidonta on usein lyhytaikaista. Lyhytaikainen hiilensidonta ei vastaa pysyviä päästövähennyksiä, joilla muiden sektoreiden toimijat kompensoisivat omia päästöjään. Jos maatalouden hiilensidonta otetaan mukaan kompensaatiomarkkinoille, on sidonnan tilapäisyys tärkeä huomioida ilmastohyötyjen varmistamiseksi.

Tässä tutkimuksessa kehitettiin korvauskerroin, jonka avulla tarkasteltiin, kuinka lyhytaikainen hiilensidonta maataloudessa voidaan muuttaa vastaamaan pysyvää päästövähennystä. Korvauskerroin (offset-kerroin) kertoo, kuinka suuren osan yhdestä päästöyksiköstä tilapäinen hiilensidontayksikkö korvaa. Korvauskerrointa käyttäen voidaan siten määrittää, paljonko lyhytaikaista sidontaa tarvitaan, jotta saadaan myytäväksi yksi hiilikrediittiyksikkö, eli yhden yksikön suuruinen pysyvä päästövähennys.

Korvauskertoimen suuruus määritettiin käyttäen diskonttausmenetelmää. Diskonttaus on taloudessa käytetty käsite, jolla tarkoitetaan tulevaisuudessa saatavan rahatulon nykyarvon laskemista. Eri aikoina saatavat maksut täytyy yhteismitallistaa, jotta ne ovat vertailukelpoisia keskenään. Ajatuksena on, että euron saaminen tänään on arvokkaampi kuin euro vasta vuoden kuluttua. Vastaavasti päästöjen vähentäminen tai hiilensidonnan lisääminen nyt on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta arvokkaampaa kuin vastaava muutos vasta vuoden kuluttua.

Kerääjäkasvien käyttö hiiliviljelytoimena esimerkkinä tarkastelussa

Korvauskerrointa sovellettiin hiiliviljelyn kannattavuuden tarkasteluun olettaen, että tuotetuille hiilikrediteille on syntynyt markkinahinta. Hiiliviljelytoimeksi valittiin kerääjäkasvit, jotka sitovat vuosittain hiiltä peltoon. Tarkastelussa oli mukana kolme maata: Suomi, Tanska ja Ranska, jotta saatiin mukaan erilaisia ilmasto-oloja.

Tutkimuksessa tarkasteltiin tilannetta, jossa viljelijä tekee sopimuksen kerääjäkasvien viljelystä sopimuksen keston ajaksi ja saa korvauksen tuottamistaan hiilikrediiteistä. Tarkastelussa käytettiin tiettyjä taustaoletuksia mm. hiilen häviöstä, kerääjäkasvien vaikutuksesta sekä viljelytoimista, jotta voitiin keskittyä korvauskertoimen laskennan analyysiin.

Ilman kerääjäkasveja hiiltä oletettiin häviävän, ja kerääjäkasvien kanssakin oltiin taustaoletusten mukaan hiilen nettohäviön puolella. Kerääjäkasvien käytön mineraalimailla ilman kyntöä oletettiin lisäävän hiiltä maahan vuodessa 175 kg Suomessa, 258 kg Tanskassa ja 166 kg Ranskassa. Tämän hiilisyötteen oletettiin pienenevän vuosittain 3 % Suomessa ja 1 % Tanskassa ja Ranskassa. Luvut perustuvat aiemmin julkaistuihin tutkimuksiin. Laskennassa huomioitiin kumulatiivinen hiililisä sopimuskauden ajalta, eli käytännössä viljelijälle maksettaisiin hiilen lisäämisestä sekä lisätyn hiilen varaston ylläpitämisestä. Kerääjäkasvien kustannuksina tutkimuksessa käytettiin Suomelle 77 €, Tanskalle 41 € ja Ranskalle 57 € hehtaaria kohden. Suomen osalta kustannus perustui ProAgrian Tuottopehtori-palveluun. Varmuuden vuoksi oletettiin, että viljelijä lopettaa hiiliviljelytoimet sopimuksen päättyessä, jotta ilmastohyötyjä ei yliarvioitaisi.

Suomessa tarvitaan pidempiä hiilensidontasopimuksia tai korkeampia hiilen hintoja kuin eteläisemmissä vertailumaissa

Taloudellinen kannattavuus viljelijöille vaihtelee maittain: Tanskassa ja Ranskassa hiiliviljely voi olla kannattavaa lyhyemmillä hiilikrediittisopimuksilla, kun taas Suomessa tarvitaan pidempiä sopimuksia tai korkeampia hiilikrediitin hintoja.

• 5 vuoden sopimukset eivät tutkimuksen mukaan ole missään maassa kannattavia viljelijöille tutkituilla hiilikrediittien hinnoilla 20–80 €/tCO₂e (hiilidioksidiekvivalenttitonni).
• 10 vuoden sopimus on kannattava Tanskassa, jos hiilen hinta on vähintään 50 €/tCO₂e, ja Ranskassa, jos hiilen hinta on vähintään 80 €/tCO₂e.
• Suomessa 15 vuodenkin sopimus on kannattava vasta kun hiilidioksiekvivalenttitonnin hinta on 80 €.
• Jos hiilen hinta on 20 €/tCO₂e, pitää sopimusten olla 30-vuotisia Suomessa ja Ranskassa, mutta Tanskassa 15 vuoden sopimus riittää.

Käytännössä taloudelliseen kannattavuuteen tarvittava sopimuksen pituus ja hiilikrediitin hinta vaihtelevat tila- ja vuosikohtaisesti. Esimerkiksi kerääjäkasvin käytön korkeampi vuotuinen kustannus kasvattaa vaadittua sopimuksen pituutta tai hiilikrediitin hintaa.

Tutkijat suosittelevat korvauskertoimen käyttöä, kun maatalouden hiilensidonnalla kompensoidaan pysyviä päästövähennyksiä

Diskonttausmenetelmä osoitti, että nykyiset ohjelmat myöntävät enemmän kompensaatioita kuin ilmastohyödyn kannalta olisi perusteltua. Korvauskertoimien käyttö ja sopimusten tilapäisyyden huomioiminen parantavat hiilensidontasopimusten ilmastollista kestävyyttä. Hiiliviljelyn taloudellinen kannattavuus riippuu sopimusten pituudesta, hiilensidonnan määrästä ja hiilikrediitin hinnasta. Nykyisten ohjelmien tulee arvioida ja mahdollisesti korjata korjauskertoimiaan parantaakseen kompensaatioiden uskottavuutta ja ilmastohyötyjä.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa tarkastellaan hiiliviljelyn mahdollisesti tuottaman satolisän vaikutuksia taloudelliseen kannattavuuteen.

Tutkimus tehtiin osana Carbon Actioniin kuuluvaa STN MULTA -hanketta.