Ilmastonmuutos muuttaa Itämerta

Ilmastonmuutos vaikuttaa ekosysteemiin

Koko maapallon ekosysteemiin vaikuttava ilmastonmuutos muuttaa myös herkän Itämeren elinolosuhteita. Ekosysteemissä ihmiset, eläimet, kasvit ja muut eliöt ovat kaikki yhteydessä. Se, mitä yhdelle lajille tapahtuu, vaikuttaa moneen muuhunkin eliöön. Ilmastokriisiltä kukaan tai mikään ei ole turvassa. 

Ilmastonmuutoksen näkyviä seurauksia ovat muun muassa äärisäät, kuten pitkään jatkuvat helle- tai sadejaksot ja myrskyt, ilman ja meriveden liiallinen lämpeneminen sekä meren pinnan nousu.  

Täällä pohjolassa ilmastonmuutos näkyy vähälumisempina ja leudoimpina talvina, runsaina sateina ja siinä, ettei meri enää jäädy missä yleensä aiemmin. 

Uudistava viljely hillitsee kiihtyvää ilmastonmuutosta

Lisääntyvät sateet tuovat ravinnekuormaa entistä enemmän maalta Itämereen, lisäten rehevöitymistä. Matalista rehevöityneistä rantavesistä on mitattu merkittäviä metaanipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta.  

Meret ovat maailmanlaajuisesti toimineet ilmastonmuutosta tasapainottavina hiilen nieluina. Itämeren ekologisen tasapainon keikahtaminen voi kuitenkin tehdä Itämerestä ilmastopäästöjen lähteen. 

Ilmastonmuutosta ja maatalouden ravinnepäästöjä voidaan hillitä hiiltä sitovalla uudistavalla viljelyllä. BSAG toimii uudistavan viljelyn etujoukoissa yhdessä viljelijöiden, tutkijoiden ja yritysten kanssa Carbon Action -alustalla.  

Meriveden ja ilman lämpeneminen pahentaa rehevöitymistä 

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, joten sille ja sen asukkaille ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat olla erityisen vahingollisia.   

Jos meri ja järvet eivät jäädy eikä lunta tule, ei tule keväisiä tulviakaan. Sen sijaan mantereelta valuu makeaa vettä mereen ympäri vuoden. 

Mitä pidempään maaperä ja meri pysyvät sulana, sitä enemmän mantereelta valuva vesi ehtii huuhtoa mereen maa-ainesta, eloperäisiä aineita ja ravinteita.  

Eloperäisen aineen lisääntyessä merivesi näyttää vuosi vuodelta tummemmalta ja sameammalta. Ravinnekuormituksen kasvaessa rehevöityminen lisääntyy ja sinilevän määrä kasvaa. Sinilevän kasvu edistää itsessäänkin rehevöitymistä, eli seurauksena on rehevöitymistä ruokkiva kierre.  

Itämeren suolapitoisuus alenee ja ekosysteemi muuttuu

Itämeri on luonnostaan vähäsuolainen meri ja luokiteltu kauttaaltaan murtovesialueeksi. Kun makeaa vettä sataa mereen aiempaa enemmän, Itämeren suolapitoisuus vähenee entisestään.  

Itämeren suolapitoisuutta ovat toistaiseksi ylläpitäneet Tanskan salmien kautta satunnaisesti tulevat suolaisen valtameriveden suolapulssit. Ilmastonmuutos saattaa kuitenkin vaikuttaa näiden pulssien esiintymiseen odottamattomilla tavoilla. Pahimmillaan se harventaa niitä entisestään. 

Monet Itämeren lajeista ovat jo nyt huonovointisia veden matalan suolapitoisuuden vuoksi. Jos suolapitoisuus laskee edelleen, suolaista vettä tarvitsevat lajit voivat hävitä ja makeampaan veteen sopeutuneet lajit lisääntyä. 

Vieraslajit ilmaantuvat Itämeren rannoille

Lämpötilan nousu tuo Itämeren rannoille myös ihan uusia lajeja, jotka eivät kuulu alkuperäiseen lajistoon ja joille ei välttämättä ole luontaisia vihollisia.  

Itämeren saaristoon ja rannikkoseuduille voi tulla pesimään esimerkiksi aiemmin tuntemattomia lintulajeja.  

Toisena esimerkkeinä uusista tulokkaista ovat supikoirat, jotka haittaavat jo nyt lintujen pesintää, tai kurtturuusu, joka on levinnyt pihoilta luontoon ja valtaa nyt entisiä hiekkarantoja. 

Myös puusto voi muuttua. Suomessa havumetsävyöhykkeen ennustetaan siirtyvän ilmaston lämmetessä ylemmäs kohti Lappia. 

Ilmastokriisi on suuri uhka Itämerelle. Meriluonnon suojelun merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen ja ilmaston lämpenemisen myötä.

Ilmastonmuutos muuttaa Itämeren lajisuhteita  

Kaikki Itämeressä elävät kasvit, eläimet ja muut eliöt ovat sopeutuneet ajan saatossa erikoiseen elinympäristöönsä. Muutokset elinympäristössä muuttavat myös lajikantoja: jotkut kärsivät ja jopa häviävät, jotkut taas lisääntyvät. Joidenkin lajien levinneisyysalueet siirtyvät pohjoisemmaksi. 

Särkikalat kuuluvat lisääntyjiin. Niiden lisääntymisestä on kuitenkin haittaa, sillä ne syövät ravinnokseen eläinplanktonia, joka tarvittaisiin kasviplanktonin hillitsemiseksi.

Itämeren norppa kuuluu kärsijöihin. Se on tottunut pesimään jäälautoille ja jos jäätä ei ole, se ei löydä pesäpaikkoja. 

Vaarassa ovat myös Itämeren avainlajit kuten rakkohauru, joka on tarpeellinen monelle muulle lajille. Avainlajien mahdollinen katoaminen heijastuisi koko meren lajistoon ja heikentäisi Itämeren monimuotoisuutta. Monimuotoisuuden väheneminen tekisi Itämeren ekosysteemeistä entistäkin haavoittuvaisempia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. 

BSAG suojelee Itämeren monimuotoisuutta

Itämeren monimuotoisuuden suojelu on yksi BSAG:n tärkeimmistä tavoitteista. Siihen voidaan vaikuttaa lisäämällä merellisiä suojelualueita luontoarvoiltaan arvokkaisiin kohtiin. Myös vähentämällä mereen kohdistuvaa kuormitusta esimerkiksi uudistavalla maataloudella ja vastuullisella merenkululla vaikutamme mereen elinympäristönä.