SuMaNu -hankkeen tuhdilla tietopaketilla edistetään ravinteiden kierrätystä
Miksi ravinteita valuu Itämereen sen sijaan että ne käytettäisiin uudelleen hyödyksi maanviljelyssä, eli kierrätettäisiin? Miten ongelman voisi pysyvästi korjata? Se on monimutkaista, mutta SuMaNu -hanke on osaltaan mahdollistanut tietoon pohjautuvaa toimintaa.
Ongelmaa on analysoitu ja siihen on etsitty ratkaisuja kymmenen vuoden aikana useassa Itämeren alueen maita yhdistävässä hankkeessa. SuMaNu -hanke (Sustainable Manure and Nutrient Management for reduction of nutrient loss in the Baltic Sea Region) kokosi keskeisen tiedon ja opit yhteen, jotta yhteistyön tulokset ja tieto vietäisiin käytäntöön. Hanke kokosi tutkimustietoa ja käytänteitä ravinteiden hallinnasta, lannan käytöstä, teknologioista ja ravinteiden kestävästä kierrätyksestä. Tieto on nyt kaikkien saatavilla www.balticsumanu.eu -sivustolla.
Tämä tieto ja käydyt sidosryhmäkeskustelut on koottu raporteiksi ja koko Itämeren alueen kattaviksi politiikkasuosituksiksi. Itämeren suojelun hallitustenvälinen yhteistyöelin HELCOM, yksi SuMaNun hankepartnereista, on käyttänyt tietoa ja politiikkasuosituksia pohjana lokakuussa hyväksyttävän Itämeren alueen ravinnekierrätysstrategian kehittämisessä. SuMaNun verkkosivulla on tarjolla myös käytännön tietoa ravinteiden kierrätyksestä eri maalaisten hankepartnereiden tekemien videoiden muodossa.
SuMaNu -hankkeen etänä toteutetussa loppukokouksessa kesäkuussa tehtiin kierros eri partnerimaissa ja nähtiin inspiroivia esimerkkejä ravinteiden kierrätyksestä. Kaikki loppukokouksen materiaalit löytyvät verkkosivujen uutisista. SuMaNun tavoitteena oli myös saattaa tietoa ravinteiden kierrätyksestä myös Venäjälle ja Ukrainaan, ja osa materiaalista onkin käännetty näille kielille. Loppukokouksen nauhoite venäjänkielisine simultaanitulkkauksineen löytyy myös uutisista. Raportit ja politiikkasuositukset löytyvät myös saksaksi Julius-Kühn Instituutin sivuilta.
SuMaNu-hankkeen vetäjänä toimi Luonnonvarakeskus ja viestinnästä vastasi BSAG. Muita hankepartnereita olivat ruotsalainen tutkimuslaitos RISE – Research Institutes of Sweden, virolainen Estonian Crop Research Institute, Farmers’ Parliament Latviasta, Agricultural Advisory Center Brwinow Puolasta, Julius-Kühn Institut Saksasta sekä HELCOM.