Sukellus Stora Fagerön merialueen pinnan alle paljasti harvinaisen elinvoimaisia meriajokasniittyjä

Saaressa meitä odottaa rautaisista meriluontoasiantuntijoista koostuva konkarikolmikko Anu Riihimäki, Aija Nieminen ja Joonas Hoikkala. Metsähallituksen Luontopalveluiden meriluontotiimin jäsenet ovat niin hyväntuulisia ja tunnelma niin rento, että harva aavistaisi heidän olevan saarella suorittamassa tärkeää työtehtävää. He ovat saaressa kartoittamassa suojeltavan merialueen vedenalaisluontoa. Suojelun onnistumisen kannalta on tärkeää tietää, mitä pinnan alla elää, mihin eliöyhteisöt sijoittuvat ja millaisia suojelutoimia lajit kaipaavat. 

Tervehdysten sekä nopeiden järjestelyjen jälkeen Alkyone-niminen tutkimusvene suuntaakin jo ulapalle. Kolmikko on aloittanut kartoitukset jo edellisenä päivänä, ja saaren päälaiturin lähialue oli jo saatu kartoitettua – hyväkuntoisia meriajokasniittyjä oli löytynyt ihan kivenheiton päässä maihinnousupaikasta.  

Pian liikkeellelähdön jälkeen Joonas vetää ylleen kuivapuvun, räpylät ja snorkkelin ja pulahtaa laidan yli mereen. Veneen lipuessa hiljaa seuraavaa kartoituslinjaa kohti, Anu valmistelee veteen pudotettavan videokuvauslaitteen, niin kutsutun Drop-videon, kuvauskuntoon. Tiimin sisäistä työtä on ilo seurata. Ratin takana istuva Aija ilmoittaa kartoituslinjan alkupisteeseen saapuessamme, jolloin Anu laskee videokuvauslaitteen mereen. Videokuva tulee suorana näkyviin työtietokoneen näytölle. BSAG:n Anna Klemelä on haltioissaan saadessaan osallistua kartoituksiin kirjaamalla lajihavaintoja, syvyyksiä ja aikoja taulukkoon. Saaren eteläpään edustalla olevalta matalikolta löytyy alueen tähänastisesti laajin ja hyväkuntoisin meriajokasniitty, jota pääsemme ihailemaan kuvaruudulta. Samalla lähempänä rantaa polskiva Joonas ilmoittaa havainneensa muutakin hyväkuntoista vesikasvillisuutta.

Meriajokas menestyy Stora Fagerön vesillä

Palatessamme takaisin rantaan lounastauolle asiantuntijat kertovat lisää alueesta ja sen kartoitushistoriasta. Aija on ollut ensimmäistä kertaa kartoittamassa Stora Fagerön vesiä vuonna 2016, jolloin kartoitukset tosin olivat pintapuolisemmat. Vuonna 2021 alueelle perustettiin merenhoidon seurantalinja, joka on tarkoitus suorittaa kolmen vuoden välein. Seurantalinjan avulla seurataan hiekkapohjaisen vesikasvillisuuden kehitystä alueella pitemmän aikajakson yli. Metsähallituksella on seurannassa reilu sata vastaavanlaisia linjaa pitkin koko Suomen rannikkoa.

Päivän aikana tarkastellut kartoituspaikat on valittu meriajokkaan oletettujen kasvupaikkojen mukaan, sillä perustettavalla suojelualueella meriajokasesiintymiä aiotaan suojella ankkurointikielloilla. Esiintymien tarkka sijainti pitää olla tiedossa, jotta ankkurointikiellot osataan kohdistaa oikeille alueille.

”Näin idässä en ole aikaisemmin nähnyt yhtä elinvoimaisia meriajokasniittyjä”, hämmästelee Anu. Meriajokas tarvitsee kasvuunsa hiekkapohjan, kirkasta vettä ja tarpeeksi korkean suolapitoisuuden. Suolapitoisuus rajoittaa kasvin esiintymistä Itämeressä, sillä esimerkiksi joissakin Suomenlahden osissa veden suolapitoisuus ei välttämättä riitä meriajokkaalle. Suomen meriajokasniityt, kuten lukuisat muutkin Itämeren lajit, elävät toisin sanoen mukavuusalueensa äärirajoilla.

Meriajokkaan seassa viihtyy monenlaista elämää – se luo elintilaa lukuisille muille vesikasveille kuten näkinpartaisille ja ahvenvidalle, ja se tarjoaa suojaa ja ravintoa kalanpoikasille ja selkärangattomille. Meriajokkaat edistävät mertemme hyvinvointia lukuisin eri tavoin. Ne sitovat ja kierrättävät vedestä ravinteita ja hillitsevät täten omalta osaltaan rehevöitymistä. Meriajokasniittyjen on myös todettu toimivan hyvin tehokkaina hiilinieluina. Tämän lisäksi niiden muodostamat juuriverkostot sitovat pohja-ainesta ja estävät meren pohjan eroosiota, mikä taas vähentää veden sameutumista. Se on näin ollen yksi Itämeren tärkeimmistä lajikirjoa ylläpitävistä avainlajeista.

Anu kertoo, että vaikka meressä onkin tälle vuodenajalle tyypilliseen tapaan paljon rihmaleväkasvustoa, alueen avainlajiyhteisöt ovat pysyneet elinvoimaisina veden hyvän vaihtuvuuden ansiosta. Rehevöitymiseen liittyvät tekijät ovat meriajokkaan suurimpia uhkia Itämerellä, sillä rehevöitymisestä hyötyvät rihmalevät valtaavat meriajokkaalta elintilaa ja heikentävät sen elinolosuhteita.

BSAG ja Metsähallitus tekevät yhteistyötä merellä

Moni hämmentyy kuullessaan vedenalaiskartoituksia suorittavan tahon olevan Metsähallitus. Nimen perusteella kyseisen valtion laitoksen voisi kuvitella keskittyvän visusti metsiin ja maa-alueisiin. Tosiasiassa Metsähallituksen Luontopalvelut vastaavat kaikista valtion mailla – ja merillä – sijaitsevista luontokohteista. Stora Fagerö on yksityisessä omistuksessa, mutta koska suojelu toteutetaan osana BSAG:n Elävä Itämeri -hanketta, jonka yhteistyökumppanina Metsähallituksen Luontopalvelut on, on sen meritiimi työssä mukana.

Elävä Itämeri -hankkeessa keskitytään etenkin Stora Fagerön kaltaisten, yksityisessä omistuksessa olevien merialueiden suojeluun. Suojelu toteutetaan yhteistyössä alueen omistajien ja ympäristöhallinnon ammattilaisten kanssa.

”Suojeluverkoston laajentamiseen Itämerellä kohdistuu paineita, joten Stora Fagerön kaltaiset yksityiset suojelualueet ovat hyvä keino tuoda lisää merialuetta suojelun piiriin.”, Anu toteaa. Stora Fageröltä saadut tulokset tukevat Metsähallituksen työtä, sillä ne täydentävät kokonaiskuvaa Suomenlahden vedenalaisluonnon tilasta. Elävä Itämeri -hankkeen lisäksi BSAG ja Metsähallituksen Luontopalvelut ovat mukana laajassa LIFE IP-Biodiversea -hankkeessa, jossa myös kartoitetaan ja suojellaan Itämeren vedenalaista luontoa.