Mikä ihmeen 4/1000 ja miksi se koskee meitä?
Pariisin ilmastokokouksessa 2015 Ranska esitteli 4/1000- aloitteen, jonka tavoite on lisätä maaperän hiilen määrää vuosittain 0,4 prosentilla eli 4 promillella. Laskelmien mukaan tämä vähentäisi merkittävästi ihmisten aiheuttamia vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä (CO₂). Tavoite on kunnianhimoinen ja vaatii toteutuakseen luotettavaa tutkimusta ja käytännön kokemusta. Tavoitteen saavuttamiseksi siihen liittyvät viljelytoimet pitäisi saada osaksi EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa.
Mutta miksi tällaiseen tavoitteeseen on päädytty ja miksi sen pitäisi mitenkään vaikuttaa suomalaiseen tuotantotapaan ja viljelykäytäntöihin? Miksi jokaisella tilalla kannattaisi ottaa käyttöön edes osa hiiliviljelyn tai regeneratiivisen viljelyn periaatteista? Miksi viljelijöiden osallistuminen tutkimukseen ja julkiseen keskusteluun ilmastonmuutoksesta on niin tärkeää?
Maatalouden toimintaympäristö muuttuu
Monen suomalaisenkin viljelijän todellisuutta ovat viime vuosina olleet äärimmäisyydestä toiseen vaihtelevat sääilmiöt. Kuivat kaudet ovat pitkiä ja ne osuvat usein sadonmuodostuksen kannalta tärkeisiin viikkoihin. Matalapainealueet jäävät helposti Suomen ylle pitkiksi ajoiksi, jolloin kasvukauden sadanta saadaan suurina sademäärinä lyhyessä ajassa. Nämä sääilmiöt jo paitsi vaikuttavat satoihin, myös hankaloittavat viljelytyötä.
Suomessa ruokamultakerros on vielä olemassa, mutta se on paljaana altis etenkin vesieroosiolle ja valumille. Kovalla rahalla ja työllä rakennettu, hyvin lannoitettu ruokamulta valuu ojiin. Siellä se ei kasvata satoa kenellekään vaan lisää vesistöjen rehevöitymistä paikallisesti ja lopulta Itämeressä asti. Etelä-Euroopassa ja Britteinsaarilla suureksi ongelmaksi on muodostunut tuulieroosio. Lisääntyneet kovat tuulet nostattavat ilmaan peltojen pintamaan ja samalla vapautuu suuri määrä hiiltä. Näin viljeltäväksi jää ravinteeton, paljas kivennäismaa. Nämä ilmiöt ovat jokaisen helposti havaittavissa.
Maan viljelykelpoisen kerroksen lisäksi uhattuna on myös viljelijöiden toimeentulo ja ennen kaikkea ruokahuolto. Viljelijöillä on kuitenkin vielä kaikki mahdollisuudet kehittää maataloutta siten, että tuotanto tulevaisuudessakin turvataan. Sen takia tarvitaan tavoitteita, kuten 4/1000.
4/1000 aloite ja tiede sen takana
Kasvihuonekaasut ovat vaikuttaneet voimakkaasti hiilen kiertoon maapallolla ja lisänneet hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Tämä aiheuttaa maapallon keskilämpötilan nousua. Jotta ilmastonmuutosta voitaisiin hidastaa ja rajata maapallon lämpeneminen kahteen tai jopa 1,5 asteeseen, täytyy kasvihuonekaasujen ja hiilidioksidin määrää ilmakehässä vähentää. Tällä hetkellä viljelymaat ovat yksi ilmakehää kuormittavista hiilidioksidin lähteistä. Kyseessä on noidankehä. Kun maapallo lämpenee, se lisää maataloudesta tulevia kaasupäästöjä, jotka taas lisäävät lämpenemistä. Viljelykäytäntöjen ja lämpenemisen lisäksi myös maalaji vaikuttaa päästöihin, turvemailta tulee noin kolmannes koko maapallon maatalousmaan päästöistä.
On arvioitu, että satotasot laskevat nykyvauhdilla n. 0,3 % vuodessa. Tämän laskelman mukaan vuonna 2050 sadot ovat jo 10 % pienempiä kuin nyt. Maan kasvukunto heikkenee ja sen takia koko elinkeinon kestävyys ja ruokaturva on vaakalaudalla. Vaikutus alkaa niillä alueilla maailmassa, joissa mm. kuivuus on jo aiheuttanut erityisesti maatilojen ja maaseudun väestön ahdinkoa. Tämä lisää elinolosuhteista johtuvaa pakolaisuutta. Maailmassa on noin 570 miljoonaa maatilaa ja arviolta noin 3 miljardia ihmistä asuu maaseudulla. Kysymyksessä on siis laaja, koko maailmaa koskettava ongelma. Tässä valossa tarkasteltuna on selvää, että kaikkia kasvihuonepäästöjä ja maatalousmaasta tulevia päästöjä tulee vähentää ja varmistaa maan kasvukunto tuleviakin sukupolvia varten. Maatiloilla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa oman tuotantonsa kannattavuuteen, maatalouden ympäristöystävällisyyteen ja globaaliin ruokaturvaan pienillä tilatasolla tehtävillä muutoksilla.
4/1000 aloite kokoaa yhteen toimijat Euroopan ja maailman laajuisesti lisäämään maan orgaanista ainesta ja sen kautta maan hiilivarantoja. Sen sijaan, että pellot ovat hiilipäästöjen lähde, ne voivatkin sitoa hiiltä jopa pysyvään muotoon. Maaperän ylempien kerrosten (n. 40 cm) hiilipitoisuuden kasvattaminen on mahdollista. Niillä alueilla, joilla hiilipitoisuus on lähtötilanteessa hyvin pieni, se saadaan nousemaan nopeastikin. Suomessa tämä lähtötilanne ei ole heikoin mahdollinen. Meillä hiilensidonnasta tekee tehokasta pieni ja ammattitaitoinen viljelijäväestö, joka voi nopeastikin omaksua uusia tuotantotapoja ja siten tehdä Suomesta positiivisen esimerkin maatalouden hiilensidonnan kehittämisessä. Osa hiiltä sitovien viljelytoimien hyödyistä tulee pellon paranevan kasvukunnon kautta.
Tällä hetkellä 4/1000 aloitteeseen on sitoutunut 43 maata ja satoja organisaatioita. Myös Suomi on allekirjoittanut aloitteen. Nämä toimijat pyrkivät lisäämään maan orgaanisen hiilen varastoa 40 cm pintamaassa 0,4 % vuosittain. Ranskalaisen tutkimuslaitoksen INRAN kansainvälisen tutkimuksen johtaja ja IPCC ilmastoraportin johtava kirjoittaja Jean-Franćois Soussana muistuttaa Suomen vierailullaan 30.9.2019 tehdyssä haastattelussa, että aloitteen etenemisessä on kysymys uusien toimintamallien käyttöönotosta. Menetelmät ovat jo tiedossa; kysymys on maan hiilen tasapainosta. Tarvitaan enemmän hiilisyötteitä maaperään ja hiilipäästöjen määrää täytyy vähentää.
Soussanan mukaan tämä ei ole rakettitiedettä vaan tutkijat voivat tehdä töitä yhdessä maatilojen kanssa. Suomalainen Carbon Action hankealusta on hyvä esimerkki toimivasta yhteistyöstä, jota Soussana vertasi esimerkilliseen elävään laboratorioon. Toimenpiteiden skaalaaminen hankkeista suurempaan mittakaavaan on tärkeää. Tämä ei kuitenkaan Soussanan mukaan ole kovin yksinkertaista. Maatilat maailmalla toimivat hyvin erilaisissa oloissa. Maan orgaanisen aineksen ja hiilisyötteen kasvattaminen on tiloille vain yksi asia lukuisten muiden asioiden joukossa.
Soussana tuo useita kertoja haastattelussaan esiin kysymyksen viljelijöiden tukemisesta ja kannustamisesta hiilensidontaan. Millä keinoin voitaisiin tiloja auttaa? EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa hän näkee hyvän potentiaalin. Vastikään toteutetussa laajassa kansainvälisessä kyselyssä selvisi, että taloudellinen tuki ja tehokas neuvonta olivat viljelijöille tärkeimmät kannustimet siirtyä ympäristöystävällisempään tuotantoon. Nyt uutta CAP reformia suunniteltaessa tämä tulisi ottaa huomioon. Se miten tuki hiilensidonnalle suunnitellaan mukaan maatalouspolitiikkaan ja tuotteiden arvoon, vaatii paljon poliittista keskustelua ja viljelijöiden kuuntelemista. Koko ruoka-alan tulee sitoutua toimiin omalta osaltaan ja huomioida tuotteen lisäarvon tärkeys. Keskustelua tarvitaan siis läpi koko ruokaketjun.
Soussanan mukaan muutokset viljelymaan hiilensidonnassa saadaan aikaiseksi jo pienillä tuotantotavan muutoksilla ja kevyillä investoinneilla. Ranskalaisessa kansallisessa tutkimuksessa todettiin, että nurmet viljelykierrossa, aluskasvit ja muokkauksen vähentäminen johtivat 0,5 % nousuun maan orgaanisen hiilen määrässä vuositasolla. Tiloja tuettiin taloudellisesti, jotta näitä muutoksia pystyttiin tekemään. Suomessa vastaavat toimet on sisällytetty osaksi ympäristökorvausohjelmaa.
Politiikalta Soussana peräänkuuluttaakin tavoitteellisuutta. CAP reformin uudistuksessa pitäisi huomioida viljelyn perusvaatimuksissa tietyt maan kasvukuntoon ja hiilen vapautumisen minimointiin tähtäävät toimenpiteet sekä turvemaiden ennallistaminen. Lisäksi voitaisiin määrittää vapaaehtoisia toimia, joita tuettaisiin erikseen.
Jotta tiloja voitaisiin tukea kohti uudistavaa, regeneratiivista maataloutta, pitäisi hiilen määrä pystyä todentamaan. Sidonnan suora mittaaminen on hankalaa, mutta hiilisyötteen ja hiilipäästöjen välistä suhdetta voidaan mitata. Tutkimuksella on suuri vastuu ja kiire kehittää kansainvälisesti käyttökelpoinen ja vertailtava mittari hiilensidonnalle. Tosiasia on, että maapallon ja ilmaston tilanne on nyt jo vakava ja riskit suuria. Ruuantuotanto kohtaa suuria haasteita tulevina vuosina, Soussana muistuttaa. Päästöjen vähentämiseen metsiensuojelulla ja viljelymaanmaan hiilen lisäämisellä on 30 vuotta aikaa. Tämän haasteen selättäminen vaatii tiivistä yhteistyötä tutkimuksen, tilojen ja päätöksentekijöiden välille.
4/1000 jokaisen Suomalaisen tilan tavoitteeksi?
Suomi on 4/ 1000 tavoitteeseen sitoutuessaan poliittisesti linjannut, että maankäytössä tulee huomioida ilmastonmuutos ja siihen vaikuttaminen hiilensidonnan kautta. Tämän tavoitteen toteuttamisen kannalta ratkaisevassa asemassa ovat ne henkilöt ja yritykset, jotka hallinnoivat maa-alueita. Suurin vaikuttava joukko ovat maanviljelijät.
Mahdollisuudet maatiloilla ovat monet, ja pienillä teoilla voidaan kääntää peltojen hiilipäästöt laskuun ja jopa sitoa hiiltä. Hyviä keinoja ovat aluskasvien käyttäminen, nurmien lisääminen viljelykiertoon, muokkauksen minimointi ja orgaanisen aineksen lisääminen peltoon. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että 4/1000 tavoitteen saavuttaminen ei tule olemaan helppoa.
Iso-Britanniassa tehdyssä pitkän aikavälin tutkimuksessa korostettiin, että 4/1000 tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi taata, että viljelijöillä on riittävät resurssit ja tuotanto pysyy kannattavana ja sadot riittävän suurina ruokaturvan takaamiseksi. Positiivista on, että useimmat hiiliviljelyn keinoista myös parantavat maan kasvukuntoa ja siten nostavat satopotentiaalia. Hyvällä viljelysuunnittelulla saavutetaan sekä hyvä sato, että huolehditaan hiilensidonnasta.
Maatiloilla Suomessa on nyt hyvä mahdollisuus asettua eurooppalaisen edelläkävijän asemaan; Suomessa viljely on hyvin suunniteltua, valvottua ja viljelijät kautta maan hyvin ammattitaitoisia. Uusien viljelymenetelmien omaksuminen on nopeaa ja viljelijät ovat kiinnostuneita oman tilansa kehittämisestä. Pieni investointi esimerkiksi aluskasveihin ja muokkaukseen, voi jo parantaa maan mikrobiaktiivisuutta, vähentää hiilipäästöjä ja nostaa satotasoja. Jokaisella tilalla on siis mahdollisuus osallistua 4/1000 tavoitteen saavuttamiseen.
Peltojen hoitaminen uudistavasti, eroosion ja valumien minimointi aidolla ympärivuotisella kasvipeitteisyydellä, monipuolinen viljelykierto ja monilajiset kasvustot lisäävät maan multavuuden lisäksi maiden selviytymistä äärimmäisissä olosuhteissa. Hyvärakenteinen maa pidättää vettä ja ravinteita, maan mikrobiaktiivisuus vahvistuu ja hiiltä sitoutuu. Ilmastotyön lisäksi näillä toimilla voidaan vaikuttaa positiivisesti myös luonnon monimuotoisuuteen. Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin heikkeneminen on yksi ruokahuoltoakin uhkaavista maailmanlaajuista ongelmista. Maan käytöllä ja viljelytekniikoilla voidaan tehdä hyvää monella osa-alueella.
4/1000 aloitteessa asetetut tavoitteet ovat saavutettavissa, kuten yli 20 eri maata kattaneessa tutkimuksessa todetaan. Myös viljelijöiden ja tutkijoiden mielipiteen kuuleminen maatalouspoliittisia päätöksiä tehtäessä on tärkeää, totesi Jean-Franćois Soussana. Viesti näistä yhteistyöprojekteista on saatava päätöksentekijöiden käyttöön. Vaakakupissa ei ole enempää eikä vähempää kuin ruuantuotannon jatkuminen. Siksi ei ole aikaa vastakkainasettelulle. 4/1000 aloite on hyvä tavoite, jonka avulla päästään alkuun hiilensidonnassa ja suomalaisen tuotannon kehittymisessä kohti esimerkillistä ja kannattavaa ilmastotyötä.
Eliisa Malin
suunnittelija, kestävä maatalous, BSAG
hiiliviljelijä, Vihti
Lähteet:
Jean-Franćois Soussana haastattelu 30.9.2019 Helsinki
J.F. Soussana, S. Lutfalla, F. Ehrhardt, T. Rosenstock, C. Lamanna, P. Havlík, M. Richerds, E. Wollenberg, J-L. Chotte, E. Torquebiau, P. Chiais, P. Smith, R. Lal 2019. Matching policy and science: Rationale for the ‘4 per 1000 – soils for food security and climate’ initiative
P. Poulton, J. Johnston, A. Macdonald, R. White, D. Powlson 2017. Major limitations to achieving “4 per 1000” increases in soil organic carbon stock in temperate regions: Evidence from long-term experiments at Rothamsted Research, United Kingdom
B. Minasny, B. Malone, A. McBratney, D. Angers, D. Arrouays, A. Chambers, V. Chaplot, Z.-S. Chen, K. Cheng, B. Das, D. Field, A. Gimona, C. Hedley, S. Young Hong, B. Mandal, B. Marchant, M. Martin, B. McConkey, V. Mulder, S. O’Rourke, A. Richer-de-Forges, I. Odeh, J. Padarian, K. Paustian, G. Pan, L. Poggio, I. Savin, V. Stolbovoy, U. Stockmann, Y. Sulaeman, C.-C. Tsui, T.-G. Vågen, B. vas Wesemael, L. Winowiecki 2017. Soil carbon 4 per mille
