Maan kasvukuntoa peltojen vihreydestä

Kymmenen yrittäjän ryhmä kokoontui heinäkuisena lauantaina Vihtiin jakamaan alkukasvukauden kokemuksia. Kokoontumisen järjestäjänä oli Verkatakkilan tilan isäntäväki Sirkku Puumala ja Patrick Nyström.

Juttu luistaa kahvittelun ohessa, sillä joukko on hitsautunut yhteen useamman vuoden ajan Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -hiilipilotissa. Pellonpiennarvierailuja on tehty vuorollaan jokaisen osallistujan tilalle.

”Parasta hankkeissa on ollut toisilta oppiminen ja yhteisöllisyys. On hyvä, että mukana on hyvin erilaisia tiloja ja viljelytapoja. Ainakin minulle hankkeet ovat olleet varsinainen maanviljelyn korkeakoulu”, Eliisa Malin tiivistää.

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Malin on käynyt virallisenkin korkeakoulun ja pyörittää Vierelän kasvinviljelytilaa puolisonsa Mika Malinin kanssa viiden kilometrin päässä Verkatakkilasta. Pienryhmä vierailee Vierelässäkin tänään.

Tiiviin joukon yhteydenpito ei rajoitu pelkästään nelisen kertaa vuodessa järjestettäviin yhteisiin tapaamisiin ja hankkeen koulutustilaisuuksiin. Keskustelu WhatsApp-ryhmässä on vilkasta.

Kerääjäkasveja ja kevytmuokkausta

Kolmevuotisessa HITTI-hankkeessa on keskitytty maan kasvukunnon parantamiseen kokonaisvaltaisesti. Maan kasvukuntoon vaikuttavia tekijöitä on havainnoitu erilaisten mittalaitteiden ja analyysien avulla.

Pienryhmäläisistä joku tiivistää oivallisesti, että on opeteltu viljelemään maata, ei kasveja. Millaisia uusia oppeja kukin on sitten viljelijäkollegoiltaan saanut?

”Meillä muokkaus on keventynyt todella paljon. Muokkaamme vain viiden sentin syvyyteen parilla erilaisella äkeellä, sillä emme halua nostaa pohjamaata pintaan. Kyntöaurat on unohdettu kokonaan. Polttoaineen kulutus on samalla pienentynyt huomattavasti”, luomutilaa Nurmijärvellä viljelevät Petri ja Piia Jokela kertovat.

Mäntsäläläisellä Uusi-Simolan tilalla pidetään huoli siitä, että liian märälle pellolle ei mennä koskaan. Maan rakennetta pidetään kunnossa kasvilajivalinnoilla, kerääjäkasveilla ja aidolla suorakylvöllä. Tarpeen vaatiessa tiivistyneitä peltoja muokataan kevyesti.

”Pellon pinnan pitää olla mahdollisimman pitkään peitteisenä. Syyskasviala pyritään maksimoimaan ja viljelykasvien alle kylvetään aina kerääjäkasvi”, Arto Uusi-Simola sanoo.

Viime kesänä kerääjäkasvit eivät lähteneet kuivuuden vuoksi kunnolla kasvuun millään ryhmän tilalla. Ne itivät kuitenkin keski- ja loppukesän sateiden myötä, joten hukkaan kerääjäkasvien kylvö ei mennyt.

Monipuolisuutta ryhmään tuovat hevosheinää ammattimaisesti viljelevät Heli ja Juha Mikkola Nurmijärveltä. Mikkolan tilalla kokeillaan ennakkoluulottomasti uusia viljelymenetelmiä ja -kasveja. Syysrapsista on tullut monena vuonna hyviä satoja. Tilalla on käytetty myös käytetyistä paristoista valmistettua, mangaania, sinkkiä ja rikkiä sisältävää Tracegrow-kierrätyshivenlannoitetta.

Maan rakenteen paranemisen vaikutuksia taloudelliseen tulokseen on ryhmäläisten mukaan vaikea arvioida, koska jokaisen vuoden tulokseen vaikuttavat niin monet muutkin tekijät.

Taloudellista tulosta pyritään parantamaan muun muassa täsmäviljelymenetelmillä. Kaikilla pienryhmäläisillä on käytössään ainakin sääasema ja traktorin automaattiohjaus. Peltoskannaus on tehty jokaisella tilalla muutamilla lohkoilla. Osa käyttää Atfarm-satelliittipalvelua lannoituksen tarkentamisessa ja jollain on käytössä myös puimurin satokartoitin.

Kokeneiden kasvinviljelijöiden jutuista on pääteltävissä, että hyvää tulosta pelloilla ei tehdä isoilla traktoreilla ja kalliilla työkoneilla. Mikä sitten on viljelijän tärkein työkalu?

”Taskulaskin, oma pää ja kaikki aistit. Omaa havainnointia pelloilla ei mikään kone voita”, kuuluu yhteinen vastaus.

Hernettä viljelyyn

Kasvukauden yleisten kuulumisten vaihtamisen jälkeen siirrytään katsomaan Verkatakkilan kahta peltolohkoa.

Ensimmäisellä, kuuden hehtaarin lohkolla kasvaa hernettä. Sirkku Puumala kaivaa lapion esille ja näyttää, miltä maan pintakerros näyttää. Hieta-savimaan mururakenne on esimerkillinen, tiivistymistä ei näy jälkeäkään.

”Tavoittelimme kylvössä sataa itävää siementä neliömetrille. Kasvusto näyttää alkukesän kuivuuteen nähden kohtuulliselta. Herneen alle on kylvetty kerääjäkasviseos, mutta kerääjäkasvit ovat itäneet heikosti. Vain jonkin verran apilaa on näkyvissä”, Nyström summaa.

Herne on tullut monille muillekin pienryhmän tiloille viljelyyn. Härkäpapuakin on koitettu, mutta sen viljelyssä on ollut hernettä enemmän haasteita.

Verkatakkilan kuivurin vieressä sijaitsevalla ruislohkolla kasvusto on hieman harvaa eivätkä yrittäjät ole siihen tyytyväisiä. Viime syksy oli haastava syyskasvien kylvöjen suhteen ja talvikin kova.

”Saimme kylvettyä vain 21 hehtaaria syysvehnää ja kuusi hehtaaria ruista. Enempää eivät kelit sallineet”, Nyström sanoo.

Mukavana yksityiskohtana ovat ruislohkojen reunaan, tilan sisääntulotien varteen kylvetyt kukkakaistat. Ne ovat silmänilon lisäksi tärkeitä pysähdyspaikkoja pölyttäjille ja muille hyönteisille.

Petopenkka ja lintukosteikko

Verkatakkilan peltokierroksen jälkeen ajetaan muutaman kilometrin päähän Malinien tilalle. Sielläkin katsotaan ensimmäiseksi hernelohkon tilanne. Hernettä kasvaa tilalla peräti 20 hehtaarilla.

”Kylvimme 80 itävää siementä neliömetrille, mutta liian harvaa tuli. Kuivuus kuritti savimaata. Hikevillä mailla herne onnistui kuitenkin hyvin ”, Mika Malin analysoi.

Hernemaan keskellä on Eliisa Malinin lempilapsi, muutaman metrin levyinen petopenkka. Se on kuin entisajan sarkaojan piennar.

”Halusimme tarjota pölyttäjille ravintoa ja tuholaisten luontaisille vihollisille mieluisan suojapaikan. Siemenseoksessa on 20 kukkivaa kasvia, joten kaista on myös ilo silmälle”, Eliisa perustelee.

Viime vuosien suurin ilonaihe Malineille on ollut pelloille perustettu 2,5 hehtaarin kosteikko. Kosteikolle on ilmestynyt jo monia uusia siivekkäitä, joita lintuja lapsesta saakka innokkaasti tarkkaillut Mika seuraa. Kosteikko on myös parantanut viereisten lohkojen vesitaloutta. Kosteikkoja on tulossa tilalle todennäköisesti lisääkin.

Vierelän tilalla on myös neljän hehtaarin koelohko, johon on ajettu ravinnekuituja maan orgaanisen aineksen määrän lisäämiseksi.

Päivän asiaosuus alkaa olla päätöksessään. Ulkona nautitun kesäisen lounaan aikana pohditaan seuraavan tapaamisen ajankohtaa, joka osunee sadonkorjuun jälkeiseen aikaan. HITTI-hankkeen päättymisen jälkeenkin yrittäjät aikovat pitää tiiviisti yhteyttä keskenään.

Teksti ja kuvat Markku Pulkkinen/Viestintävilla Oy

HITTI-hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä sekä vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.