Maalta merelle – miten kunnat vaikuttavat Itämeren kuormitukseen?

Itämeren valuma-alue on valtava, pinta-alaltaan nelinkertainen verrattuna itse mereen, ja se ulottuu pitkälle sisämaahan. Valuma-alueella tarkoitetaan koko sitä aluetta, jolta sadevesi, sulamisvesi ja muut vedet virtaavat puroja ja jokia pitkin järviin ja mereen. Valumavesien mukana huuhtoutuu ravinteita ja kiintoainesta, jotka Itämereen päätyessään aiheuttavat valtavaa vahinkoa.

Ravinteet ja kiintoaines rehevöittävät vesistöjä ja vaikuttavat niiden herkkiin ekosysteemeihin. Rehevöityminen on merkittävä uhka Itämeren elinvoimaisuudelle; se johtaa vesien samenemiseen, haitallisten sinilevien lisääntymiseen sekä merenpohjan happikatoon. Ravinteiden poistaminen jälkikäteen on käytännössä mahdotonta, joten ravinnevalumien syntymistä on tärkeä ehkäistä pelloilla ja metsissä.

Itämeren ravinnevalumat ovat pitkälti maa- ja metsätalouden vakiintuneiden toimintatapojen seurausta, ja tilanteen korjaaminen edellyttää muutoksia molemmilla sektoreilla. Vaihtoehtoisia toimintatapoja on, ja ne hyödyttävät lopulta kaikkia osapuolia. Monia niistä voidaan edistää kuntatasolla.

Maan kasvukunnon parantaminen ehkäisee ravinnevalumia ja lisää satovarmuutta

Kasveille tärkeitä ravinteita lisätään peltoon lannoittamalla. Jos maaperä ei ole hyvässä kunnossa tai sääolosuhteet ovat poikkeuksellisen rankkoja, kasvit eivät pysty hyödyntämään ravinteita kunnolla. Tällöin on vaarana, että osa huuhtoutuu sateiden mukana vesistöihin ja lopulta Itämereen.

Monien suomalaisten peltojen kasvukunnossa on parannettavaa; yleisiä ongelmia ovat maaperän tiivistyminen ja heikko kuivatus. Tämä vaikeuttaa viljelykasvien kasvua ja monet viljelijät miettivätkin keinoja parantaa peltojensa kasvukuntoa. Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -yhteistyössä edistetään uudistavaa viljelytapaa, jossa maaperän hyvinvointi ja maan kasvukunto ovat keskiössä. Hyvinvoiva maaperä parantaa satovarmuutta ja helpottaa sään ääri-ilmiöihin sopeutumista. Myös lannoitustarve vähenee ravinteiden jäädessä peltomaahan kasvien käytettäväksi.

Kunnat voivat näyttää esimerkkiä ja edistää uudistavaa viljelyä omistamillaan pelloilla. Näin toimii esimerkiksi Vantaa osana kaupungin Itämeri-sitoumusta. Monet kuntien omistamista pelloista ovat vuokrapeltoja, joilla maaperän ja kasvukunnon ongelmat korostuvat. Käynnistämässämme vuokrapelto-hankkeessa jaetaan tietoa maan kasvukunnon merkityksestä vuokrapeltojen satotasojen, arvon ja ympäristövaikutusten kannalta.

Metsien vesistövaikutukset Itämereen riippuvat turvemaiden ratkaisuista

Ilmaston lämpenemisen ja maaperän muutoksen myötä varsinkaan uusia ojia ei enää juuri tarvita, mutta niitä kunnostetaan ja uusia kaivetaan edelleen. Turhat ja liian syviksi kaivetut ojat lisäävät ravinnevalumia aiheuttaen merkittävää kuormitusta Itämerelle. Ravinteiden ohella vesistöihin kulkeutuu humusta, jolla on tutkimusten mukaan jopa ravinteita suurempi vaikutus vesistöjen ekologiaan.

Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä kuivuus voi heikentää metsien kasvua ja lisätä tuholaisriskiä. Turhien ja liian syvien metsäojien kaivaminen kuivattaa maaperää entisestään, ja toisaalta aiheuttaa alaville maille tulvariskin – mikä puolestaan voi lisätä maatalouden ravinnehuuhtoutumia.

“Paljon on kiinni siitä, ettei metsäalan toimijoilla ole tietoa siitä, miten metsien vesiensuojelua tulisi toteuttaa ja miksi se hyödyttää koko sektoria,” toteaa Baltic Sea Action Groupin metsätoiminnan johtaja Taina Ihaksi. Säätiön metsätoiminnassa tavoitellaan rakenteellista muutosta metsäsektorin toimintatapoihin koulutuksen, yritysyhteistyön ja vaikuttamisen keinoin.

Kunnat voivat vähentää omistamiensa metsien vesistövaikutuksia suoraan ottamalla vaikutukset huomioon metsänhoidon suunnittelussa ja suosimalla kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Esimerkiksi Kemiönsaaren kymmenvuotisessa metsäsuunnitelmassa pääasiallinen metsänkäsittelytapa on jatkuva kasvatus, joka varsinkin turvemaametsissä vähentää vesistövaikutuksia merkittävästi. Ympäristönsuojelu- ja kaavamääräyksillä voidaan ohjata myös muiden kuin kunnan omistamien metsien hoitoa ja luoda painetta laajemmalle muutokselle metsätaloussektorilla.

Kunnat voivat vaikuttaa Itämeren kuormitukseen

Käytäntöjen muuttaminen on hidasta, mutta se kannattaa. Ravinteiden pitäminen maaperässä lisää ympäristöhyötyjen lisäksi niin viljelykasvien kuin puustonkin hyvinvointia. Samat toimet hillitsevät ilmastonmuutosta ja helpottavat sopeutumista lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin, mikä on elintärkeää maa- ja metsätalouden tulevaisuuden turvaamiseksi. Monet maa- ja metsätalouden rakenneongelmista korjataan valtion tasolla ja toisaalta yritysten toimesta, mutta myös kunnissa voidaan tehdä paljon ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi ja Itämeren tilan parantamiseksi.

Kuntien ratkaisuilla on merkitystä riippumatta siitä, sijaitseeko se rannikolla vai sisämaassa. Monet kunnat esimerkiksi omistavat peltoa ja metsää, joilla voidaan edistää kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Hankintoihin ja ruokaan liittyvät valinnat sekä energiaratkaisut vaikuttavat nekin Itämereen, ja kunnissa voidaan tukea koulutusta ja yhteistyötä, jotka ohjaavat ympäristöystävällisiin käytäntöihin.

Artikkeli on kaksiosaisen Maalta merelle -julkaisusarjan ensimmäinen osa. Sarjan toisessa osassa syvennytään kunnissa tehtävien päätösten Itämerivaikutuksiin laajemmin.