Kosteikkoviljelyn kasvioppaasta apua turvepeltojen ilmastoystävällisempään käyttöön
Kosteikkoviljely on uusi viljelytapa Suomessa. Sillä voidaan tehokkaasti hillitä turvepellon kasvihuonekaasupäästöjä ja vähentää ojitukseen liittyviä negatiivisia ympäristövaikutuksia – ja kuitenkin samanaikaisesti pitää pelto aktiivisessa viljelyssä. Tuoreesta Kosteikkoviljelyn kasvioppaasta voi hakea neuvoja ja ideoita kosteikkoviljelyn aloittamiseen.
Tavanomainen turvemaiden viljely vaatii suon kuivatusta ja muokkaamista pelloksi. Pohjaveden pintaa alennetaan ojituksella, jolloin turpeen hajoaminen käynnistyy. Tällöin hiilidioksidipäästöt alkavat muodostua. Hajotuksen yhteydessä vapautuu myös turpeeseen sitoutunutta typpeä, mikä kasvattaa toisen merkittävän kasvihuonekaasun, typpioksiduulin, päästöjä. Turvemaiden ojitus heikentää myös valumaveden laatua ja lisää lähivesistöjen ravinnekuormitusta.
Kosteikkoviljely ja pohjaveden pinnan nostamisella voidaan kuitenkin saavuttaa erityisen suuria hehtaarikohtaisia päästövähennyksiä. Kosteikkoviljely on viljelyä märillä tai uudelleen vetetyillä turvemailla. Sen edellytyksenä on maan riittävä märkyys, joka säilyttää olemassa olevaa turvekerrosta, edistää turpeen kertymistä ja ylläpitää turvemaiden luontaisia ominaisuuksia.
Millä kasveilla ja keinoilla kosteikkoviljelyn voisi aloittaa?
BSAG:n julkaisema, suunnittelija Veera Naukkarisen kirjoittama Kosteikkoviljelyn kasviopas esittelee 12 potentiaalista kosteikkoviljelykasvia, jotka menestyvät Suomen olosuhteissa. Oppaaseen on kerätty tietoa kasvien hyödyntämismahdollisuuksista ja viljelystä, sekä koottu käytännön vinkkejä kosteikkoviljelystä kiinnostuneille.
Kosteikkoviljelykasveja voidaan viljellä lukuisiin eri käyttötarkoituksiin. Niitä voidaan käyttää muun muassa energiakasveina, teollisuuden raaka-aineena, eläinten rehuna, ihmisravintona ja lääkekasveina. Esimerkiksi järviruoko muodostaa laajalle levittäytyviä ruovikoita, joita voidaan käyttää bioenergian tuotannossa. Kosteikkoviljelykasveja voidaan hyödyntää myös rakennusmateriaalina. Erityisesti osmankäämi sopii hyvien eristysominaisuuksiensa vuoksi tähän tarkoitukseen. Pienimuotoisempaan kosteikkoviljelyyn lupaavia vaihtoehtoja löytyy monista eri lääkekasveista. Myös suomarjojen viljely tarjoaa mahdollisuuksia.
Kosteikkoviljelykasveille ei kuitenkaan ole vielä toimivia markkinoita, vaan kosteikkoviljelyn käyttöönottoa täytyisi oppaan mukaan edistää tukien tai uudenlaisten hiilikompensaatiojärjestelmien avulla. Jos kosteikkoviljelykasvien markkinat ja tuotantoketju saadaan toimimaan, voi kosteikkoviljelyn tuottamalla sadolla olla hyvinkin korkea kilohinta – erityisesti lääkekasvien viljely muodostua kannattavaksi toiminnaksi. Vaikka kosteikkoviljely on Suomessa vielä lasten kengissä voi oman aktiivisuuden ja yhteistyön avulla päästä alkuun jo nyt.
