Jätevesien purkukiellossa on järkeä
Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin tänään kansanedustaja Pauli Aalto-Setälän lakialoitetta, joka kieltäisi rahtialusten jätevesien purkamisen Itämereen Suomen aluevesillä. Aloite tähtää merenkulun kansallisen ympäristönsuojelulain muuttamiseen ja sen on allekirjoittanut 28 kansanedustajaa eri puolilta puoluekenttää. Liikenne- ja viestintävaliokunta jatkaa aloitteen käsittelyä.
Meriliikenne Itämerellä on vilkasta ja jatkuvassa kasvussa. Nykymaailma vaatii, että tavara liikkuu tehokkaasti maasta toiseen ja tässä tarkoituksessa laiva onkin sekä kustannustehokas että suhteellisen ympäristöystävällinen vaihtoehto. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että nämä alukset ovat viikkojen tai kuukausien ajan myös merenkulkijoiden koti, ja kotitaloudet tuottavat näissä tapauksissa mereen päätyvää jätevettä.
Aluksilta saa laillisesti pumpata mereen käymäläjätevettä, kunhan niiden etäisyys on vähintään 12 merimailia, eli reilut 20 kilometriä, lähimmästä rannasta. Peseytymisestä, pyykinpesusta ja tiskistä syntyvää harmaata vettä ei rajoiteta Itämerellä mitenkään, ja sen saa tyhjentää mereen missä tahansa. Ruokajätteen saa myös purkaa mereen. Nämä sisältävät merta rehevöittäviä ravinteita, mikromuovia, lääkejäämiä ja bakteereja.
Lakialoite suojelee Suomen rannikkovesiä
Eduskunnan suuressa salissa 15.11.2023 käydyn lähetekeskustelun jälkeen lakialoitteen käsittely jatkuu liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Aloitteen teemat sisältyvät myös nykyiseen hallitusohjelmaan, mikä on ollut hieno edistysaskel julkisen keskustelun herättäjänä.
Jätevesien osalta ohjelmaa on kritisoitu ns. tyhjäksi kirjaukseksi, koska osaa jätevesistä koskee jo nyt purkukielto aluevesillä. Kokonaisuus ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Aluevesillä kiellettyä on ainoastaan käsittelemättömän käymäläjäteveden purkaminen mereen. Käsitelty musta vesi, harmaa vesi sekä ruokajäte on nykyisen lainsäädännön puitteissa mahdollista purkaa myös lähempänä rantaa ja siksi lakialoite on tarpeellinen. Rahtialusten käsittelyjärjestelmät poistavat jätteestä taudinaiheuttajia, mutta eivät ravinteita.
Suomen rannikkovedet ovat erityisen haavoittuvia ja kärsivät myös maapuolelta tulevista ravinnepäästöistä. Siksi mahdollisesti lähempänä rantaa tapahtuvat harmaaveden ja ruokajätteen purkamiset kuormittavat näitä herkkiä ekosysteemejä erityisesti, eikä niiden lopettaminen vaadi käytännössä merenkulun toimijoilta mitään erityistä. Itämeren tila vaatii, että jokainen päästölähde saadaan aisoihin, oli se sitten iso tai pieni.
Koska Suomen toimivalta ulottuu vain omille aluevesillemme, on tämä aloite hyvä esimerkki muille Itämeren valtioille ja tärkeä ensimmäinen lainsäädännöllinen askel, jotta päästöt saadaan kiellettyä koko Itämeren alueella. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO toki edistää myös ympäristöasioita, mutta se väylä on hidas ja mutkikas ja on selvää, että erityisherkän merialueen osalta toimiin on ryhdyttävä välittömästi. Nyt on Suomella loistava tilaisuus osoittaa sitä edelläkävijyyttä, jota usein maailmalle mainostetaan.
Käytäntö osoittaa muutoksen mahdolliseksi
Tekemämme käytännön työ on osoittanut, ettei jätevesien maihin purkaminen ole mitään ydinfysiikkaa tai tähtitiedettä. Valmiutta muutoksiin on ollut koko arvoketjussa, rahdinantajien, varustamoiden, satamien ja näiden ympärillä toimivien yritysten keskuudessa. Tässä asiassa Suomen on syytä paukutella henkseleitään – kotimaisissa satamissa jätevesien purkukustannukset sisältyvät satamamaksuun ja toimijat tuntevat vastuunsa.
Varsinkin uudisrakennusten suunnittelussa on nyt syytä keskittyä siihen, että aluksiin rakennetaan riittäviä tankkitiloja jätevesien säilömiseen ja purkuproseduuri suunnitellaan hyvissä ajoin miehistölle helpoksi. Hektisessä laivaelämässä käytännöt muuttuvat vain siinä tapauksessa, etteivät toimenpiteet tuota ylimääräistä kuormaa tai taloudellisia menetyksiä.
Monet kotimaiset yritykset ovat jo pitkään kehittäneet toimintaansa kanssamme oikeaan suuntaan. Usein keskustelussa on tullut esiin se fakta, että tulevaisuudessa päästöjä aletaan rajoittaa ja ne toimijat, jotka ovat jo ennalta varautuneet, ovat silloin etulyöntiasemassa.
Tavallinen kansalainen yllättyy ja suorastaan järkyttyy kuullessaan, että jo saastuneeseen mereemme saa edelleen purkaa kakkaa. Ehkä vielä jonain päivänä näemme tilanteen, jolloin jätevesipäästökielto koskee koko Itämeren aluetta ja seuraava sukupolvi jää enää ihmettelemään, miten vuosikymmenien ajan voitiin toimia niin vastuuttomasti.
