Hiiliviljelijän syventynyt yhteys luontoon
Carbon Action toimintaa on nyt takana neljä kasvukautta. Viides ja viimeinen kasvukausi tutkimusta käynnistyi tänä keväänä. Carbon Action -hiiliviljelijä Marja Oeschin ajatukset ovat vain vahvistuneet viime vuosien aikana siitä, että hänen valitsemansa polku tilanpidon suhteen on osoittautunut oikeaksi.
Monta uutta asiaa on tullut jo vuosien aikana opittua, osa kantapään kautta kokeillen, mutta myös toisilta viljelijöiltä oppien. Carbon Actionin kautta on syntynyt elävä viljelijäyhteisö, jonka vertaistuki on ollut kannatteleva voima. Aina joku, jolta kysyä, aina joku, joka innostuu ideoista ja kannustaa toteuttamaan niitä.
Uudistavan viljelyn toimintatapojen seurauksena oma luontosuhteeni on syventynyt. Kokonaisvaltaisen ajattelun omaksuminen maatalouteen ja uudistavan viljelyn mukana tuoma havainnoinnin lisääntyminen ovat tiivistäneet tunnettani luontoon kuulumisesta.
Marja Oesch, hiiliviljelijä
Minulle kokonaisvaltainen ajattelu on tarkoittanut sitä, että olen pyrkinyt juurruttamaan luontoarvot päätöksentekooni. Miettimään miten vaikka viljelemäni kasvit vaikuttavat ympäristöön. Minkälaisia satokasveja tai aluskasveja kylvän, että hyönteisillä ja maaperän eliöstöllä olisi koko ajan ruokaa ja suojaa tarjolla pelloillani tai miten voisin lisätä hyviä pesimäpaikkoja linnuille ympärilläni.
Havainnointi kiinnittää viljelijän osaksi luontoa
Havainnointi on tarkoittanut minulle pysähtymistä, lapiotelineen tekimistä traktoriin, koneista jalkautumista ja monesti päämäärätöntä vaelteluakin. Aistien virittämistä ja kuuntelua, tunnustelua ja havaintojen kirjaamista. Kuoppien kaivaminen peltomaahan ja sieltä löytyvien matojen laskeminen ja tarkkailu on saanut minut lumoutumaan maaperän eliöiden elämästä. Pellot eivät ole vain maata, vaan elämää kuhisevaa maaperää.
Joka kerta kun kuljen, muokkaan tai kylvän niissä kohdissa, joissa olen havainnoinut jotain mielenkiinoista, havaintoni palaavat visuaalisesti mieleeni. Tässä kohdassa oli runsaasti matoja, ajattelen työkoneella yli ajaessani. Väkisinkin pohdin mitä niille kastelieroille tapahtuu tämän toimenpiteen seurauksena.
Tekemiseeni on tullut enemmän näkökulmia sekä kerroksia, enemmän sisältöä, enemmän vastuuta ja valtavaa voimaannuttavaa merkityksellisyyden tunnetta.
Maanviljelijänä kannan isoa tehtävää ja oikeastaan luonnon tarkkailu on saanut minut ymmärtämään, että osani ja paikkani on vaalia sitä.
Marja Oesch, hiiliviljelijä
En omista tilallani asuvia eliöitä, en luontoa ympärilläni, en mitään siihen kuuluvaa. Olen etuoikeutettu, kun saan toimia yhteistyössä ja pyrkiä samaan rytmiin ympäröivän luonnon kanssa. Nykymaailmassa luontokadon keskellä se monessa tilanteessa tarkoittaa aktiivista elvyttämistä ja ennallistamista.
Usein ihmiset miettivät mikä uudistavassa maataloudessa sitten on erilaista, kun vallitsevassa tavassa toimia ja ajatella. Yksi selkeä ero jo tiedostettujen hyvien viljelykäytäntöjen ohella, on tarve korjata menneiden vuosikymmenten sivuutettuja ympäristövaikutuksia. Elvyttää ja ennallistaa elonkirjoa ja ekosysteemejä, pyrkien koko ajan parempaan.
Havainnointi on vähitellen parantanut tuntemustani omista pelloistani ja sitä kautta myös toivottavasti nopeiden intuitiivisten päätösten tekemistä muuttuvissa tilanteissa ja olosuhteissa. Havainnoin lisääntyminen ja sen äärellä pysähtyminen on saanut myös luovuuteni kukoistamaan runsaampana.
Oppiminen ja omien totuttujen kaavojen kyseenalaistaminen vaatii monesti aikaa ja avaruutta ajattelulle. Me emme aina kykene oppimaan ja ajattelemaan luovasti, jos suoritamme nopeasti töitämme rutiinilla ja paineessa. Pysähtyminen ja kuuntelu on äärettömän tärkeää.
Mielikuvitus muuttaa toimintaa
Suunnaton oivallus itselleni on ollut ymmärtää, etten aikaisemmin oikein osannut ajatella mitä monimuotoinen uudistava tilanpito voisi olla. Olin niin tottunut jo lapsuudesta asti nähtyihin maisemiin ja tapaan viljellä, että mielikuvitukseni ei riittänyt näkemään asioita toisin.
Tiesin, että monimuotoisuus on asia mitä kannattaa ja pitää tavoitella, mutta minulta puuttui tietoinen kokemus runsaasta ja elävästä ekosysteemistä. Olin sokeasti tyytyväinen oman kotitilani ympäristöön, koska en osannut kuvitella mitä kaikkea voisikaan olla toisin.
Marja Oesch, hiiliviljelijä
Mielikuvituksen ja mielikuvien voima on valtava. Itselläni mielikuvituksen aktivointiin tarvittiin fyysinen tunne ja kokemus. Kun sain kokea ja vierailla tiloilla, jotka olivat viljelleet uudistavasti pitkään, elonkirjo piirtyi minulle näkyväksi. Näiden kokemusten avartamina kykenin kuvittelemaan omalle tilallenikin muuta ja pystyin rikkomaan totuttuja kaavoja ja rajoitteita mielessäni. Mielikuvitus ja todellisuus ovat aina jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Ne ruokkivat olemassaolollaan toisiaan.
Kun suhde omaan työhön ja kokemusmaailma ovat muuttuneet koen, että ne häilähtelevät ajatukset takaraivossa siitä, että pitäisi tehdä jotain luontokadon tai ilmastonmuutoksen eteen, ovat muuttuneet tavoitteelliseksi toiminnaksi. Niistä on tullut osa yritykseni strategiaa ja tapaa toimia, sen kannatteleva selkäranka. Minua ei motivoi pelkästään ajatus oikein tekemisestä tai rationaalisesta toiminnasta, vaan kokemani rakkaus luontoon, kiintymys ja lämpö elonkirjoon ympärilläni.
Marja Oesch
Carbon Action -hiiliviljelijä
Pursilan tila, Hausjärvi
