“Diver diver diver, copy?” – kokemuksia tutkimussukelluskurssilta
Tutkimussukeltajan koulutus tähtää siihen, että sukeltajat osaavat toimia tutkimusprojekteissa, suunnitella turvallista ja tehokasta sukellustoimintaa ja käyttää monenlaisia vedenalaisen tutkimuksen menetelmiä. Millainen kokemus kurssi oli ja miten sukeltaminen liittyy Itämeren pelastamiseen?
Suoritin syksyn aikana tutkimussukeltajan koulutuksen Finnish Scientific Diving Academylla (FSDA). Syksyn tutkimussukelluskurssi oli ensimmäinen FSDA:n järjestämä tutkimussukelluskurssi (Occupational Scientific Diver), ja valmistuneet sukeltajat ovat ensimmäiset uuden sukupolven tutkimussukeltajat pitkään aikaan Suomessa.
Suomessa on aina ollut vahva osaaminen tutkimussukellusalalla. Viimeisten 15 vuoden aikana osaaminen on heikentynyt, sillä koulutusmahdollisuudet ovat olleet vähäiset. Finnish Scientific Diving Academyn tavoite on nostaa Suomen tutkimussukeltajien taso takaisin Euroopan huipulle.
Sukelluslajeja on monenlaisia, kuten tekniikkasukellus, urheilusukellus, työsukellus (rakennusala) ja tutkimussukellus. Niitä erottaa niin sukellusten suunnittelu, tarkoitus, varusteet kuin menetelmätkin. Tutkimussukelluksessa suoritetaan turvallisesti tutkimuksia ja kerätään laadukasta aineistoa vedenalaisesta ympäristöstä. Tutkimussukeltaja osaa suunnitella ja toteuttaa sukelluksen tarkoituksenmukaisesti ja ymmärtää tutkimuksen ja tutkimusympäristön vaatimukset. Tutkimussukellus on tärkeä työkalu, joka mahdollistaa laadukkaan aineiston keräämisen.
Joka päivä oli uusi oppitunti sukeltamisen saloihin
Kurssilla opettelimme ja kehitimme taitoja, jotka koskevat kokonaisvaltaisesti sukellusprojektien suunnittelua ja suorittamista, sukellustiimien ohjaamista ja johtamista, pelastussuunnitelmien laatimista ja yleisesti sukellustaitoja. Opettelimme esimerkiksi käyttämään kokokasvomaskia ja siihen kuuluvaa kommunikaatiojärjestelmää, jonka avulla on mahdollista kommunikoida pintahenkilön ja sukeltajien välillä. Suoritimme kattavan ensiapukoulutuksen sukelluslääkäri Anne Räisänen-Sokolowskin ohjauksessa, ja harjoittelimme esiaputoimintaa ja pelastustoimenpiteitä veden alla ja pinnalla. Opimme myös hallitsemaan sukellusprojektin alusta loppuun saakka. Oli todella kiinnostavaa ja opettavaa kuulla meidän taitavien ohjaajien Edd Stockdalein ja Beatrice Rivoiran kokemuksia ja vinkkejä. Me kaikki kurssilaiset kehityimme valtavasti kuusi viikkoa kestäneen kurssin aikana.
Sukeltajat keräävät tietoa Itämeren tilasta
Suuri osa Itämeren vedenalaisesta ympäristöaineistosta on kerätty sukeltamalla, esimerkiksi osana VELMU-ohjelmaa. Suomen rannikon vedenalaista luontoa on kartoitettu VELMU-ohjelmassa vuodesta 2004 lähtien. Kartoituksissa on käytetty erilaisia menetelmiä, mutta suuri osa aineistosta on kerätty sukeltamalla, sillä sukeltamalla saa tarkkaa tietoa lajistosta.
BSAG:lla käytetään VELMU-aineistoja meriluonnon suojelun edistämisessä. Jotta pystymme suojelemaan kaikista arvokkaimmat merialueet ja kohdentaa suojelua sopiville alueille, tarvitsemme kattavaa aineistoa vedenalaisesta ympäristöstä. Aineistojen avulla pystymme tieteellisesti perustelemaan, miksi jokin tietty alue kannattaa suojella. Aikaisemmin merellisiä luonnonsuojelualueita on perustettu ilman riittävää tietoa vedenalaisesta ympäristöstä. Tämän vuoksi alueet eivät aina ole olleet optimaalisesti sijoitettuja. Nykyään pystymme tekemään tietoon pohjautuvia päätöksiä, jotka tuottavat tehokkaampaa meriluonnon suojelua.
Tämän kurssin myötä on koulutettu lisää sukeltajia, joiden osaamisesta on hyötyä monessa erilaisissa tutkimuksissa ja siten myös Itämeren suojelemisessa. Meriluontoa koskeva aineisto kasvaa ja kehittyy jatkuvasti, niin kuin meriluonnon suojelukin. Kerätyn aineiston avulla pääsemme toimimaan konkreettisesti Itämeren hyväksi suojelun kautta.
OTA YHTEYTTÄ
Anna Klemelä
Projektipäällikkö, meriluonnon monimuotoisuus; Viestintäasiantuntija
