Siirry pääsisältöön

Vierasblogi: Mikä on ruokajärjestelmä?

Blogi Uudistava maatalous

Miten ruokajärjestelmä eroaa maataloudesta tai elintarvikeketjusta? Miten se liittyy kohtuuhintaiseen ja riittävään ruokaan, viljelijän kohtuulliseen tuloon tai ympäristön tilaan? Strategisen tutkimuksen FOOD-ohjelman ohjelmajohtaja ja agroekologian professori Juha Helenius Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista kertoo vierasblogissaan, mikä on ruokajärjestelmä ja miksi se on murroksessa.

Liian usein ruokakysymyksiä tarkastellaan kapeasti maatalouden tai elintarvikeketjun kysymyksinä. Myös ruoan ekologisen kestävyyden ongelmia, kuten päästöjä vesiin tai ilmakehään, koetetaan ratkoa vain maataloutta koskevina. Alkutuotanto ja koko elintarvikeketju ovat kuitenkin osia kokonaisuudessa, jota kutsutaan ruokajärjestelmäksi. Järjestelmän osien ongelmina näyttäytyvät kysymykset koskevat koko järjestelmää, jolle nyt vaaditaan merkittävä kestävyysmurros.

YK:n ruoka- ja maatalousorganisaation FAO:n yhteydessä toimiva ruokaturvan ja ravitsemuksen paneeli (HLPE) on kuvannut ruokajärjestelmää seuraavasti:

Ruokajärjestelmä on enemmän kuin elintarvikeketju ja siihen liittyvät elinkeinot ja kauppa. Järjestelmän arvopohja on oikeus ruokaan. Yksilön tasolla oikeus ruokaan edellyttää paitsi saatavuutta eli tuotannon toimivuutta, myös kohtuullista hintaa tai muulla tavoin järjestettyä pääsyä ruokaan, terveyttä saada ruoasta tarvittava ravitsemus, näiden edellytysten vakautta vaihtuvissa oloissa, kansalaisuutta eli mahdollisuutta vaikuttaa ruokajärjestelmää koskevassa päätöksenteossa, sekä järjestelmän kestävyyttä esim. YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitteen (SDGs) kriteereillä.

Kaavioesitys ruokajärjestelmästä, Juha Helenius. Mukailtu lähteestä: HLPE. 2020. Food security and nutrition: building a global narrative towards 2030. A report by the High Level Panel of Experts on Food Security and Nutrition of the Committee on World Food Security, Rome. Fig. 2, page 13.

Ruokajärjestelmä on enemmän kuin elintarvikeketju

Tässä HLPE:ltä mukaillussa kaaviossa ruokajärjestelmään vaikuttavat ajurit on jaettu kuuteen luokkaan:

  1. biofysikaaliset ja ympäristölliset ajurit, kuten esim. lannoiteravinteet, ilmastonmuutos, ruokaturvallisuus jne.
  2. TKI ja infrastruktuurit, kuten esim. digitalisaatio, elintarvikkeiden tuotekehitys, bioteknologia jne.
  3. talous ja markkinat, kuten ruoan hinta suhteessa kansalaisten tuloihin, maatalouden, teollisuuden ja kaupan rakenne, kv. kauppa jne.
  4. politiikka ja instituutiot, esim. kytkeytyvät politiikat, yhteensopivuus, huoltovarmuus
  5. sosiokulttuuriset ajurit, esim. ruokaa ja ruokajärjestelmää tai sen osia koskevat arvot, normit ja perinteet, ryhmittäiset erot sosiaalisessa asemassa, sukupuolittuneet erot ja tasa-arvo
  6. demografia, joka koskee tuotannon toimijoita ja kuluttaja-kansalaisia, kaupungistuminen, maahanmuutto.

Ruokapolitiikka ja sitä toteuttava hallinto koskee koko järjestelmää, ja sen ajureita. Ne koskevat luonnonvaroja ja ympäristöä, tuotantoekosysteemejä, energiajärjestelmiä, markkinoita sekä mahdollistavaa talousjärjestelmää. Ruokapolitiikka ja -hallinto koskevat elintarvikeketjua maataloudesta kauppaan ja kulutukseen sekä kierrätykseen, ne myös ohjaavat kuluttajien valintoja ja arvoja sekä ruokavalioita. Ruokapolitiikan tulee luoda edellytykset tavoitellun kaltaiselle kansanravitsemukselle ja -terveydelle.

Toimiva ruokajärjestelmä mahdollistaa itseään laajemmat myönteiset taloudelliset vaikutukset, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, terveen ympäristön ja luonnonvarojen riittävyyden ylikansallisesti ja ylisukupolvisesti.

Juha Helenius

Ruokajärjestelmä on kestävyysmurroksessa

Ruokajärjestelmällä on juuri nyt väliä, koska se on kestävyysmurroksessa. Suomalainen ruokajärjestelmä ei ole kestävä. Se ei riittävästi toteuta ruoan kansallista huoltovarmuutta, eikä se ole ekologisesti eikä kaikilta osin taloudellisesti kestävä. Järjestelmään on pesiytynyt sen perustehtävää uhkaavia vikoja, joista ehkä merkittävimmät koskevat liiallista riippuvuutta kriittisistä tuontipanoksista, elintarviketeollisuuden ja -markkinan keskittyneisyyttä, maatilatalouden rakennetta, maatalouden tuotantotapoja, kannattamattomuutta sekä viljelijöiden ikääntymistä ja maaseutujen autioitumista. Itämeren ravinnekuorma sekä peltomaiden hiilivarastojen pienentyminen ovat ruokajärjestelmän oireilua, eivätkä ne siksi pelkisty yksin maatalouden ongelmiksi.

Strategisen tutkimuksen FOOD-ohjelman hankkeet ovat tuottaneet tutkittua tietoa koskien kestävyysmurrosta. Ohjelman Just food-hanke on keskittynyt murrospolkujen yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. STN MULTA keskittyy maatalousmaan hiilivaraston kartuttamiseen ja sen moniin hyötyihin. Leg4Life edistää palkokasvien viljelyä ja käyttöä.

Hallituksen helmikuussa käynnistämä valmistelutyö koskien ”kestävää ja kannattavaa ruokajärjestelmää” on tärkeä mahdollisuus luoda korjaavaa ruokapolitiikkaa. Työn tärkeitä osia ovat ruokastrategian laadinta sekä ruoka-alan vientivetoisen kasvun ja maatilatalouden kannattavuuden edellytysten linjaus. On odotettavissa, että politiikka ei tule saamaan aikaan radikaalia murrosta, mutta on toivottavissa, että se tulee edistämään tarvittavaa kestävyysmuutosta. Merkittävää on, että ruokajärjestelmää käsitellään valmistelussa sektorirajat ylittävästi ja usean ministeriön voimin. Yhteisten pitkäntähtäimen tavoitteiden sopiminen on edellytys hallitulle murrokselle.

Juha Helenius

Professori Juha Helenius on agronomi ja Helsingin yliopiston agroekologian professori vuodesta 1996 alkaen. Hän on viime vuosina keskittynyt sellaisen alkutuotannon ja elintarvikejalostuksen toimintamallin kehittämiseen, jossa perusruokaturva rakentuisi paikallisten tuotantojärjestelmien, paikallisten ruokakulttuurien ja sosio-ekologisesti kestävien yhteisöjen verkostoihin.

Juha Helenius, agroekologian professori, Helsingin yliopisto
Ohjelmajohtaja, Strategisen tutkimuksen ohjelma Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää (FOOD)

juha.helenius@helsinki.fi, puh. +358 40 849 3025

Lue myös

Lue lisää
image/svg+xml