Näin maataloustuet voisivat tukea maan kasvukuntoa ja ympäristön hyvinvointia

Peltomaan hyvä kasvukunto on sekä hyvien satojen että maatalouden ympäristöhyötyjen perusta, mutta Suomessa merkittävä osa pelloista kärsii maan kasvukunnon ongelmista. Esimerkiksi peltomaiden vesitalouden ja maan rakenteen ongelmat ovat yleisiä. Nykyiset maataloustuet sisältävät toimenpiteitä maan kasvukunnon parantamiseksi, mutta mitkä tekijät estävät peltomaiden optimaalisen hoidon?

Tätä tarkasteltiin järjestämässämme työpajassa Maatalouden ympäristötiedon vaihtopäivillä Turussa loppuvuodesta 2024. Työpajassamme 20 alan asiantuntijaa pohtivat millaisia tukimalleja tarvitaan Suomen peltomaiden nostamiseksi huippukuntoon 2030-luvulla. Työpajan tuotoksena syntyi arvokkaita ideoita ja huomioita, joita BSAG ja yhteistyökumppanit vievät päättäjille seuraavan maataloustukijakson valmisteluun.

Tukijärjestelmän rakenteita tulisi uudistaa nykyisiä hyviä toimenpiteitä unohtamatta

Asiantuntijat korostivat, että nykyisissä maataloustuissa on monia hyviä toimenpiteitä, jotka tulisi säilyttää myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden tukeminen ja kerääjäkasvien viljelyyn maksettava korvaus nähtiin monihyötyisinä, maan kasvukuntoa tukevina toimina. Myös viljelykiertovaatimusta pidettiin tärkeänä osana tukijärjestelmää.

Esiin nousi kuitenkin huoli siitä, että tukien kokonaisvaikutuksia ei oteta riittävästi huomioon. Vaikka maataloustukiin on viime vuosina lisätty monia hyviä toimenpiteitä, sisältyy niihin edelleen elementtejä, jotka ylläpitävät vanhoja rakenteita ja kumoavat hyvien toimien pitkän aikavälin vaikutusta. Merkittävänä esimerkkinä tästä mainittiin tukien pinta-alaperusteisuus. Nykytilanteessa pellon arvo määräytyy hehtaarien, ei maan kasvukunnon perusteella, mikä nähtiin ongelmallisena. Ratkaisuksi ehdotettiin tukien tulosperusteisuuden lisäämistä tulevaisuudessa.

Maan kasvukunnon hoitaminen vaatii tilannetajuisuutta

Työpajassa koettiin maataloustukijärjestelmän joustamattomuus ongelmalliseksi. Kritiikkiä saivat esimerkiksi tiukat päivämäärärajoitukset, joiden mukaan tiettyä toimenpidettä ei saa tehdä ennen määrättyä ajankohtaa, tai joiden mukaan toimenpide on tehtävä tiettyyn päivämäärään mennessä. Tällaiset säännöt aiheuttavat asiantuntijoiden mukaan tilansa toimintaa kehittävälle viljelijälle tarpeettomia haasteita.

Päivämäärien sijaan olisi tärkeää keskittyä vallitseviin olosuhteisiin ja tilannetajuisuuteen. Jos sääolot eivät tue toimenpiteiden tekemistä määräaikana, se voi jopa heikentää maan kasvukuntoa, esimerkiksi jos toimenpide on pakko toteuttaa märällä pellolla.

Tukea peltojen vesienhallintaan

Yhdeksi selkeimmistä ongelmista maan kasvukunnon kannalta tunnistettiin, että peltojen vesienhallintaa ei tueta tarpeeksi, vaikka sillä on erityisesti Suomessa merkittävät ympäristövaikutukset. Ojitushankkeiden rahoituksen riittämättömyys erityisesti peruskuivauksen osalta nähtiin haasteina. Tukien käyttömahdollisuudet ovat tiukasti rajattuja, eikä neuvontaa viljelijöille ole tarjolla tarpeeksi.

Nykyinen investointituki salaojitukselle ja säätösalaojitukselle sekä korvaus säätösalaojituksen, säätökastelun ja valumavesien kierrätyksen hoidosta saivat keskustelussa kiitosta. Näiden tukien katsottiin auttavan viljelijöitä varautumaan sään ääri-ilmiöihin. Asiantuntijat korostivat kuitenkin tarvetta kokonaisvaltaisemmalle ja tehokkaammalle tukipolitiikalle peruskuivatuksessa ja salaojituksessa.

Peltojen vesitalouden hoidon ympäristövaikutusten kannalta olisi tärkeää siirtyä valuma-aluekohtaiseen lähestymistapaan ja edistää alueellista kokonaisvaltaisuutta. Tämä edellyttäisi hankkeita, jotka tukevat viljelijöiden ja sidosryhmien yhteistyötä ja lisäävät vesienhallinnan vaikuttavuutta. Lisäksi korostettiin, ettei viljelijöiden tulisi menettää tukia vuosina, jolloin he toteuttavat vesitaloutta parantavia toimenpiteitä.

Vaikuttavuutta kierrätyslannoitteiden ja tilojen välisen yhteistyön kannustimilla

Nykyinen maataloustukijärjestelmä on osaltaan johtanut kotieläintuotannon ja kasvinviljelyn maantieteelliseen eriytymiseen, mikä vaikeuttaa ravinteiden kierrätystä. Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan tukijärjestelmään tulisi sisällyttää kannustimia, jotka ehkäisisivät tuotantosuuntien eriytymistä.

Nykyinen järjestelmä tukee kiertotalouden edistämistä. Keskustelussa korostui kuitenkin tarve lisätä kannustimia erityisesti kierrätyslannoitteiden käyttöön kasvinviljelytiloilla sekä alueellisten ravinnekiertojen kehittämiseen. Tilojen välisen yhteistyön tukemisella olisi todennäköisesti mahdollista saada aikaan merkittäviä positiivisia vaikutuksia maaperän kasvukunnon sekä ympäristön tilan kannalta. Näin ollen tähän olisi syytä keskittyä jatkossa aikaisempaa enemmän tukien konkreettisen vaikuttavuuden lisäämiseksi.