Itämeri-työllä on vältetty ympäristökatastrofi

Itämeren huono tila on yleisesti tiedossa. Rehevöitymisen tuottamia levälauttoja kauhistellaan vuosittain, ja kirkkaiden rantavesien rakkohaurumetsät ovat monen mielessä muisto vain. Mutta voisivatko asiat olla huonomminkin?

Tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa mallinnettiin, millainen Itämeren tila olisi nykyään, jos ravinnepäästöt olisivat pysyneet tähän päivään saakka 1980-luvun huippulukemien tasolla. Vastaus on selvä: mikäli ravinnevalumia hillitseviin toimiin ei olisi 1980-luvulla ryhdytty, olisi meren tila paljon nykyistä kurjempi.

Sinileväpuuroa tuskaillessa tämä voi tuntua laihalta lohdulta. Sen voi kuitenkin tulkita myös toiveikkaana viestinä: ihmisen toiminnalla on merkitystä, eikä ravinnevalumien parissa tehty työ ole mennyt hukkaan. Sitä vain tarvitaan enemmän.

Ekosysteemi muuttuu hitaasti

Itämeren pelastaminen vaatii malttia ja sinnikkyyttä. Pitkäjänteinen tieteellinen tutkimus puolestaan varmistaa, että etenemme oikeaan suuntaan. Pikavoittoja ei ole jaossa. Etenkin positiiviset muutokset tulevat ekosysteemeissä näkyviin vuosien, vuosikymmenien, tai jopa vuosisatojen viiveellä. Ne eivät tapahdu kvartaaleittain eivätkä hallituskausittain.

Työ ei ole valmis, vaan ponnistuksia Itämeren eteen tarvitaan yhä. Rehevöityminen on edelleen ongelma, jota ilmastonmuutoksen ennustetaan pahentavan. Ilmastonmuutos uhkaakin tehdä tyhjäksi aiempien vuosikymmenien työn meren hyväksi.

Planeettaamme uhkaavat kriisit ovat valtavia, ja niiden edessä on ymmärrettävää tuntea voimattomuutta ja turhautumista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että työ tuottaa tulosta, vaikka se ei välittömästi siltä vaikuttaisi. Tämä pätee paitsi Itämeren hyväksi tehtäviin toimiin, myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Nyt voimme olla kiitollisia 1980-luvun tutkijoille ja päättäjille, jotka eivät ainoastaan havahtuneet muutoksen tarpeeseen, vaan ryhtyivät konkreettisiin toimiin muutoksen aikaansaamiseksi. Kiittävätkö tulevat sukupolvet meitä 2020-luvulla tekemistämme ratkaisuista?

Yksityinen merensuojelija rakentaa tulevaisuutta

Omassa työssäni BSAG:lla kannustan ja autan ihmisiä perustamaan yksityisiä suojelualueita omistamilleen merialueille. Merensuojelualueen tarkoituksena on rauhoittaa elinvoimaiset merialueet niitä suoraan vaarantavalta ihmistoiminnalta, kuten laajoilta ruoppauksilta. Näin mahdollistetaan ainutlaatuisen lajiston säilyminen, jotta tulevaisuudessakin Itämerestä löytyisi rakkohauruja, sinisimpukoita ja kirjavia kalaparvia.

Yksityisen suojelualueen perustaminen on konkreettinen teko, jonka maanomistaja voi tehdä Itämeren hyväksi. Suojelun vaikutukset tulevat todennäköisesti näkyviin viiveellä, joten se on myös lahja lapsille ja heidän lapsilleen. Yksityinen merensuojelu onkin erinomainen esimerkki tulevaisuuteen katsovasta, toivoa luovasta tekemisestä.

Jotta rehevöityminen ja ilmastonmuutos saadaan kuriin, tarvitaan toimia maalla ja merellä. BSAG:ssa työskentelemme merensuojelun sekä kestävän ruuantuotannon, metsätalouden ja meriliikenteen parissa. Voit auttaa meitä auttamaan Itämerta lahjoittamalla joulukampanjaamme.