Peltojen kasvipeitteisyyden ympäristöhyödyt sekä haasteet: viljelijät kertovat
Uudistavan viljelyn tärkeimpiä toimia on pitää pellot mahdollisimman suuren osan vuodesta kasvipeitteisinä. Tätä voidaan edistää esimerkiksi lisäämällä viljelykiertoon syksyllä kylvettäviä kasveja sekä alus- ja kerääjäkasvien avulla. Baltic Sea Action Groupin järjestämässä iltaseminaarissa kuultiin viljelijöiden kokemuksia kerääjäkasvien hyödyistä sekä niihin liittyvistä haasteista.
Vihreiden viikkojen maksimointi kerääjäkasvien avulla oli BSAG:n viljelijöille järjestämän seminaarin aiheena viime maaliskuussa. Peltojen vihreänä pitäminen parantaa maaperän kasvukuntoa ja tämä lisää muun muassa maan kykyä sitoa hiiltä.
”BSAG:lla haluamme tukea viljelijöitä maaperän kasvukunnon parantamisessa, sillä se hillitsee maatalouden päästöjä vesistöihin ja tuottaa muita ympäristöhyötyjä. Samalla se tarjoaa viljelijöille keinoja parantaa peltojensa satovarmuutta”, kertoi BSAG:n uudistavan maatalouden projektijohtaja Eija Hagelberg (toimivapaalla 1.5.2024 alkaen).
Kerääjäkasvien monipuoliset ympäristöhyödyt
Alus- ja kerääjäkasvit ovat ehkä helpoin ja edullisin tapa viljelijälle siirtyä kohti uudistavaa viljelyä. Näillä tarkoitetaan tuotantokasvin kanssa samaan aikaan tai sadonkorjuun jälkeen viljeltäviä kasveja, jotka eivät tuota myytävää satoa. Hyviä kerääjäkasveja ovat muun muassa apila tai italianraiheinä.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Hannu Känkänen on tehnyt pitkän uran tutkien alus- ja kerääjäkasveja maatalousympäristössä. Tilaisuudessa hän avasi tutkimustietoa, joka liittyy vihreiden viikkojen lisäämiseen pelloilla.
Aluskasvien käytön voidaan todeta olevan ympäristölle monesta näkökulmasta hyödyllistä. Känkänen totesi aluskasvien pitävän maaperän ravinteet paremmin pellossa ja estävän niitä valumasta vesistöihin. Kerääjäkasvit lisäävät maahan hiiltä ja osa niistä, kuten apilat, sitovat typpeä suoraan ilmasta. Ne lannoittavat näin maaperää luontaisesti, sekä torjuvat ilmastonmuutosta.
Mitä rehevämpää kasvusto on, sitä enemmän se sitoo hiiltä, lisää maahan multavuutta, tuo kuohkeutta ja kantaa paremmin märkinä syksyinä.
Hannu Känkänen, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
Kerääjäkasvien on myös huomattu lisäävän luonnon monimuotoisuutta. Monilajinen kasvusto lisää eläinlajeja maan pinnalla ja mikrobeja maaperässä. ”Niveljalkaiset saalistajat syövät pellosta tuholaisia, ja hyvät mikrobit maaperässä vievät tilaa taudinaiheuttajilta. Myös lierot viihtyvät”, Känkänen totesi.
Maaperän kasvukunnon kautta parempaa satovarmuutta
Viljelijöiden kokemuksissa on Känkäsen mukaan korostunut, kuinka kerääjäkasvit näkyvät maaperän kasvukunnon paranemisena, ja sitä kautta satovarmuuden lisääntymisenä. Maaperä kantaa kasvien juurien ansiosta maatalouskoneiden painon aikaisempaa paremmin. Maaperä myös kuivuu nopeammin keväällä.
Hyviin kerääjäkasvustoihin pääseminen viljellessä riippuu paljon olosuhteista, sillä eri siemenseokset näyttävät erilaisilta eri pelloilla. Tämä voi osaltaan tuottaa myös haasteita viljelijälle kerääjäkasvien käytössä. ”Eri pelloilla samat siemenmäärät voivat tuottaa erilaisen taimitiheyden. Tähän vaikuttaa muun muassa maalaji, maaperän rakenne sekä erilaiset kylvömenetelmät”, Känkänen kertoi.
”Erilaisiin haasteisiin suhtaudutaan viljelijöiden keskuudessa hyvin eri tavoin. Joillekin on kauhistus, että seuraava vuonna kasvaa vielä tuppaita, ja jotkut puolestaan eivät näe niitä suurena haittana”, hän jatkoi.
Hän korosti, että lisätäkseen kerääjäkasveista saatavaa hyötyä viljelijöiden tulisi esimerkiksi huolehtia tarpeeksi pitkästä kasvuajasta ja kylvää siemenet ajoissa, panostaa vahvasti kasvaviin lajeihin sekä hyödyntää erilaisia kasveja.
Haasteena suurempi määrä muuttujia
Iltaseminaarissa viljelijät kertoivat kokemuksiaan kerääjäkasvien käytöstä paneelikeskustelussa. Keskusteluun osallistuivat Riistasiemen Oy:ltä asiantuntija Topi Maanela, Carbon Action -viljelijä Pursilan tilalta Marja Oesch, MTK Uusimaan johtokunnan puheenjohtaja Aleksis Kyrö sekä Luken erikoistutkija Hannu Känkänen.
Viljelijät olivat kokeneet hyödyllisenä, että kerääjäkasvien avulla pystytään hyödyntämään koko kasvukausi tehokkaammin. Keskustelussa myös nousi, kuinka kerääjäkasvien tuoma vihreys peltomaisemassa tekee hyvää maaperän kasvukunnolle sekä viljelijälle. Haasteena korostui, että kun viljelijä ottaa kiertoon mukaan kerääjäkasveja, tulee kuvioon lisää muuttujia. Kokonaisuudesta tulee tällöin aikaisempaa monimutkaisempi.
Yksi vaikeuksia aiheuttava tekijä on kylvämisen ajoittaminen. Myös siementen määrä voi aiheuttaa haasteita. Mikäli viljelijä kylvää liikaa kerääjäkasvien siemeniä niin, että ne ottavat vallan peltolohkosta, voi satokasvin olla vaikea menestyä kyseisellä lohkolla tulevina vuosina. Toisaalta usein käytetään myös liian pientä siemenmäärää. Pahimmillaan kerääjäkasvi voi vaikuttaa negatiivisesti pääsatokasviin, ja sitä viljelijän on luonnollisesti vältettävä toiminnan kannattavuuden takia.
Moni vaikutuksiin liittyvä asia juontaa viljelijöiden mukaan juurensa maaperän rakenteeseen ja omiin peltoihin tutustumiseen. Joka vuosi kun kokeilee uutta, oppii maan rakenteesta lisää, ja pystyy kehittämään toimintaa pellon kasvukunnon parantamiseksi.
Panelistit kannustivatkin viljelijöitä kokeilemaan kerääjäkasveja omilla pelloillaan haasteista huolimatta. ”On olemassa suhteellisen turvallisia kasveja, kuten puna-apila, eikä kaikkien tarvitse kokeilla niitä eksoottisimpia kasvilajeja”, eräs panelisteista pohti. ”Kannattaa myös keskustella muiden viljelijöiden kanssa ja vaihtaa kokemuksia, sillä niin saadaan lisättyä tietoa.”
Lopputulemaksi muodostui, että kerääjäkasvien tuoma hyöty tilalle ylittää haitat. Niiden käyttö voi vaatia harjoittelua, mutta samalla se kehittää viljelijöiden omaa osaamista.
Seminaari järjestettiin osana MMM:n Hiilestä kiinni –ohjelman rahoittamaa HITTI-hanketta. Hankkeessa kehitetään tilannetajuista hiiliviljelyä kahden alueellisen viljelijäryhmän voimin.
