Vierasblogi: Mikä on ruokajärjestelmä?

Liian usein ruokakysymyksiä tarkastellaan kapeasti maatalouden tai elintarvikeketjun kysymyksinä. Myös ruoan ekologisen kestävyyden ongelmia, kuten päästöjä vesiin tai ilmakehään, koetetaan ratkoa vain maataloutta koskevina. Alkutuotanto ja koko elintarvikeketju ovat kuitenkin osia kokonaisuudessa, jota kutsutaan ruokajärjestelmäksi. Järjestelmän osien ongelmina näyttäytyvät kysymykset koskevat koko järjestelmää, jolle nyt vaaditaan merkittävä kestävyysmurros.

YK:n ruoka- ja maatalousorganisaation FAO:n yhteydessä toimiva ruokaturvan ja ravitsemuksen paneeli (HLPE) on kuvannut ruokajärjestelmää seuraavasti:

Ruokajärjestelmä on enemmän kuin elintarvikeketju ja siihen liittyvät elinkeinot ja kauppa. Järjestelmän arvopohja on oikeus ruokaan. Yksilön tasolla oikeus ruokaan edellyttää paitsi saatavuutta eli tuotannon toimivuutta, myös kohtuullista hintaa tai muulla tavoin järjestettyä pääsyä ruokaan, terveyttä saada ruoasta tarvittava ravitsemus, näiden edellytysten vakautta vaihtuvissa oloissa, kansalaisuutta eli mahdollisuutta vaikuttaa ruokajärjestelmää koskevassa päätöksenteossa, sekä järjestelmän kestävyyttä esim. YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitteen (SDGs) kriteereillä.

Ruokajärjestelmä on enemmän kuin elintarvikeketju

Tässä HLPE:ltä mukaillussa kaaviossa ruokajärjestelmään vaikuttavat ajurit on jaettu kuuteen luokkaan:

1. biofysikaaliset ja ympäristölliset ajurit, kuten esim. lannoiteravinteet, ilmastonmuutos, ruokaturvallisuus jne.
2. TKI ja infrastruktuurit, kuten esim. digitalisaatio, elintarvikkeiden tuotekehitys, bioteknologia jne.
3. talous ja markkinat, kuten ruoan hinta suhteessa kansalaisten tuloihin, maatalouden, teollisuuden ja kaupan rakenne, kv. kauppa jne.
4. politiikka ja instituutiot, esim. kytkeytyvät politiikat, yhteensopivuus, huoltovarmuus
5. sosiokulttuuriset ajurit, esim. ruokaa ja ruokajärjestelmää tai sen osia koskevat arvot, normit ja perinteet, ryhmittäiset erot sosiaalisessa asemassa, sukupuolittuneet erot ja tasa-arvo
6. demografia, joka koskee tuotannon toimijoita ja kuluttaja-kansalaisia, kaupungistuminen, maahanmuutto.

Ruokapolitiikka ja sitä toteuttava hallinto koskee koko järjestelmää, ja sen ajureita. Ne koskevat luonnonvaroja ja ympäristöä, tuotantoekosysteemejä, energiajärjestelmiä, markkinoita sekä mahdollistavaa talousjärjestelmää. Ruokapolitiikka ja -hallinto koskevat elintarvikeketjua maataloudesta kauppaan ja kulutukseen sekä kierrätykseen, ne myös ohjaavat kuluttajien valintoja ja arvoja sekä ruokavalioita. Ruokapolitiikan tulee luoda edellytykset tavoitellun kaltaiselle kansanravitsemukselle ja -terveydelle.

Ruokajärjestelmä on kestävyysmurroksessa

Ruokajärjestelmällä on juuri nyt väliä, koska se on kestävyysmurroksessa. Suomalainen ruokajärjestelmä ei ole kestävä. Se ei riittävästi toteuta ruoan kansallista huoltovarmuutta, eikä se ole ekologisesti eikä kaikilta osin taloudellisesti kestävä. Järjestelmään on pesiytynyt sen perustehtävää uhkaavia vikoja, joista ehkä merkittävimmät koskevat liiallista riippuvuutta kriittisistä tuontipanoksista, elintarviketeollisuuden ja -markkinan keskittyneisyyttä, maatilatalouden rakennetta, maatalouden tuotantotapoja, kannattamattomuutta sekä viljelijöiden ikääntymistä ja maaseutujen autioitumista. Itämeren ravinnekuorma sekä peltomaiden hiilivarastojen pienentyminen ovat ruokajärjestelmän oireilua, eivätkä ne siksi pelkisty yksin maatalouden ongelmiksi.

Strategisen tutkimuksen FOOD-ohjelman hankkeet ovat tuottaneet tutkittua tietoa koskien kestävyysmurrosta. Ohjelman Just food-hanke on keskittynyt murrospolkujen yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. STN MULTA keskittyy maatalousmaan hiilivaraston kartuttamiseen ja sen moniin hyötyihin. Leg4Life edistää palkokasvien viljelyä ja käyttöä.

Hallituksen helmikuussa käynnistämä valmistelutyö koskien ”kestävää ja kannattavaa ruokajärjestelmää” on tärkeä mahdollisuus luoda korjaavaa ruokapolitiikkaa. Työn tärkeitä osia ovat ruokastrategian laadinta sekä ruoka-alan vientivetoisen kasvun ja maatilatalouden kannattavuuden edellytysten linjaus. On odotettavissa, että politiikka ei tule saamaan aikaan radikaalia murrosta, mutta on toivottavissa, että se tulee edistämään tarvittavaa kestävyysmuutosta. Merkittävää on, että ruokajärjestelmää käsitellään valmistelussa sektorirajat ylittävästi ja usean ministeriön voimin. Yhteisten pitkäntähtäimen tavoitteiden sopiminen on edellytys hallitulle murrokselle.