Asiantuntijat aalloilla – Meriluonnon pelastuskurssi Gullkronassa

Meriluonnon pelastuskurssia suunniteltiin jo vuodelle 2020 osana Ålandsbankenin Itämeriprojektin rahoittamaa, meriluonnon monimuotoisuuden suojelua edistävää Elävä Itämeri -hanketta. Kurssi jouduttiin kuitenkin perumaan kahdesti koronatilanteen vuoksi. Odotukset olivatkin korkealla, kun Itämeren ystävät pääsivät vihdoin matkalle kohti Gullkronan ikonista saarta. 

 Suojelussa tärkeää sekä määrä, että laatu 

Päivän aikana osallistujat pääsivät kuulemaan asiantuntijapuheenvuoroja ympäristöministeriön Penina Blankettilta, Suomen ympäristökeskuksen Markku Viitasalolta, Metsähallituksen Anu Riihimäeltä sekä Åbo Akademin Sonja Salovius-Laurénilta. Meriluonnon merkitystä käsiteltiin sekä kansainvälisestä että kansallisesta näkökulmasta, manner-Suomen merialueilla ja Ahvenanmaalla.

Päivässä mukana olleet asiantuntijat ovat yhdessä BSAG:n kanssa mukana myös pitkäkestoisessa LIFE IP-Biodiversea -hankkeessa, jossa Itämeren suojeluverkostoa kehitetään ja vahvistetaan laajalla yhteistyöllä. Tällä hetkellä Suomen merialueista on suojeltu n. 12 prosenttia. VELMU-kartoitukset ovat osoittaneet, että merkittävä osa vedenalaisesta monimuotoisuudesta – eläimistä, kasveista ja erilaisista levistä sekä niiden muodostamista yhteisöistä – jää nykyisten suojelualueiden ulkopuolelle. Suomi tukee EU:n ja YK:n asettamaa tavoitetta suojella merestä 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Yksi päivän tärkeimmistä opeista oli, ettei pelkkä suojellun pinta-alan lisääminen riitä; suojelu on myös kohdistettava monimuotoisuuden näkökulmasta oleellisille alueille. 

Valaisevien puheenvuorojen jälkeen Gullkronan vierasvenesataman nykyiset omistajat ja BSAG:n perustajat Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta tutustuttivat meidät lähemmin Gullkronaan saareen. Saaren ympärille ollaan perustamassa Elävä Itämeri -hankkeen ensimmäistä suojelupilottia; 4800 hehtaarin laajuista, Saaristomeren suurinta yksityistä merensuojelualuetta. Saaren etelärannalta levittäytyvää tiheää rakkohaurumetsää ja kalojen perässä syöksyviä tiiroja katsellessa on helppo uskoa, että näillä vesillä suojeltavaa riittää. 

Vedenalainen lajirunsaus on usein keskittynyt suhteellisen mataliin vesiin, eli etenkin saaristoon. Nämä vesialueet ovat usein yksityisessä omistuksessa. Näin ollen yksityiset maanomistajat ovat tärkeä ryhmä potentiaalisia Itämeren suojelijoita. 

Ihminen ja sinisimpukka jakavat yhteisen meren 

Yksityisen suojelualueen tarkoitus ei ole häätää ihmisiä pois saaristosta, eikä estää saaristossa asumista ja mökkeilyä. Sen sijaan tavoitteena on suojella meren elinvoimaisimmat alueet suorilta, lajistolle tuhoisilta toimenpiteiltä, jotta meri pysyisi kauniina jatkossakin. Monimuotoisuus pinnan alla palvelee kaikkia Itämerestä nauttivia lajeja, ihminen mukaan lukien. Mitä enemmän erilaisia lajeja meressä elää, sitä paremmin meri pystyy taistelemaan esimerkiksi ilmastonmuutosta ja rehevöitymistä vastaan. 

Monimuotoisuuden verkkoa voidaan lähteä havainnollistamaan vaikkapa sinisimpukasta. Sinisimpukat suodattavat vettä äärettömän tehokkaasti, ja poistavat samalla vedestä ravinteita. Lisäksi ne ovat esimerkiksi haahkan ja monen muun merilinnun, sekä kampelan lempiruokaa. Ravinteiden poistaminen merestä vähentää rehevöitymistä, kun ravinteet eivät pääse nopeakasvuisten yksivuotisten levien käyttöön. Tämä puolestaan auttaa esimerkiksi rakkohaurua, joka tarvitsee kirkasta vettä menestyäkseen. Rakkohauru houkuttelee paikalle kaloja ja muita eläimiä, jotka piileskelevät mielellään tiheissä kasvustoissa. 

Näin meillä onkin koossa rikas elävä ekosysteemi, joka kuitenkin saattaisi hävitä kokonaan esimerkiksi laajojen ruoppausten, kaivostoiminnan tai muun merenpohjaa mylläävän toiminnan seurauksena. Yksityinen suojelualue voi turvata näitä monimuotoisuuden keskittymiä. Kaikkien suojelualueiden rajoitukset myös räätälöidään ottamaan huomioon sekä juuri kyseisen alueen luontoarvot ja niihin liittyvät suojelutarpeet, että alueella elämiseen liittyvät ihmisten erityistarpeet. Esimerkiksi Gullkronan tulevalla suojelualueella sallitaan edelleen vaikkapa rantautumisen mahdollistavat ylläpitoruoppaukset, vaikka ruoppaaminen yleisesti ottaen onkin suojelualueella kielletty.

Meriluonto pelastuu yhteistyöllä 

Paluumatkalle veneeseen ahtautui päivän päätteeksi auringon paahtama ja Itämeren innostama joukko. Elävä Itämeri -hankkeen ytimessä on alusta saakka ollut eri toimijoiden välinen yhteistyö ja vuoropuhelu, jonka kautta meriluonnon asiaa päästään ajamaan tehokkaammin. Päivän aikana syntyi paljon uusia ideoita ja tuttavuuksia, jotka toivottavasti näkyvät jatkossa entistä monipuolisempana ja tehokkaampana merensuojelutyönä. 

Kukaan ei pelasta Itämerta yksin, mutta yhdessä voimme onnistua! 

Anna Klemelä, projektipäällikkö, meriluonnon monimuotoisuus 

Linn Engström, suojelukoordinaattori, Elävä Itämeri -hanke